Herätyskristillisissä piireissä on totuttu – luonnollisesti – odottamaan, toivomaan ja rukoilemaankin hengellistä herätystä. Mitä on hengellinen herätys ja miten se syntyy?

Terminologiaa

Olemme tottuneet kutsumaan hengelliseksi herätykseksi yhtäkkistä joukkokääntymystä eli uskoontuloa ja hengelliseksi uudistukseksi penseäksi muuttuneen hengellisen tilan aktivoitumista elävämpään tilaan. Raamattu näyttäisi ainakin paikoitellen käyttävän päinvastaista terminologiaa. Apostoli Pietari tahtoo herätellä kirjeensä lukijoita, jotka ovat jo kristittyjä (2. Piet. 1:12) ja apostoli Paavali kutsuu Pyhän Hengen uudistukseksi sitä, kun ihminen tulee Jeesukseen uskovaksi hengellisesti kuolleesta tilasta (Tiit. 3:5). Riippumatta terminologiasta – sitä voidaan käyttää eri tavoilla – sekä hengellisen herätyksen että hengellisen uudistuksen lopputulos on sama: Jumalan Hengen antaman elämän muuttava vaikutus ihmisen hengelliseen elämään ja sen muut seuraukset.

Baabel opettaa – Juudan kansan historia Vanhassa testamentissa

Olen viime aikoina lukenut 2. Aikakirjaa ja pannut merkille eräitä Vanhan testamentin aikaisen Israelin historian uskonpuhdistuksia, joita on joskus kutsuttu herätyksiksi. Uskonpuhdistuksiksi niitä voitaneen hyvällä syyllä kutsua, sillä pakanalliset ja synkretistiset elementin siivottiin julkisesta uskonnollisesta elämästä pois ja Jumalan sanaa alettiin opettaa kansalle, mutta onko niissä kysymys hengellisistä herätyksistä, on toinen kysymys. 2. Aikakirjassa tällaisia uskonpuhdistuksia toteutettiin ainakin kolmen Juudan kuninkaan – kuningas Jooasin (luku 24), kuningas Hiskian (luvut 29-32) ja kuningas Joosian (luku 34) – aikoina.

Yhteisenä nimittäjänä näissä VT:n uskonpuhdistuksissa oli kuninkaan toimittama julkisen jumalanpalveluksen puhdistus Jumalan tahtomaan tilaan. Kuningas Joosian uskonpuhdistuksessa Jumalan lain kirjan löytyminen näytteli merkittävää roolia. Tämä uskonpuhdistus perustui siis pitkälti Jumalan sanaan ja sen uhkausten ja lupausten vakavasti ottamiseen eli kääntymykseen, mutta lähinnä vain Juudan kuninkaan kohdalla (34:27). Jos luemme Joosian aikaisen profeetta Jeremian kirjaa, tulemme siihen tulokseen, että kansan kääntymys ei ollut todellista. Jeremian mukaan se oli petollista (Jer. 3:6-10).

Juudan kansan todellinen kääntymys epäjumalista ja Jumalan lain todellinen noudattaminen tapahtui vasta Baabelin pakkosiirtolaisuuden kovan koulun jälkeen. Luemme 2. Aik. 36:22,23 miten Jumalan herätti Persian kuninkaan Kooreksen hengen niin, että hän julisti Jumalan käskystä Juudan kansalle mahdollisuuden palata Juudaan rakentamaan Herran temppeliä. Tämän Jumalan sanan vaikutuksesta Jumala herätti myös Juudan, Benjaminin ja leeviläisten hengen palaamaan Juudaan rakentamaa Herran temppeliä (Esra 1:1-5). Vaikka tämänkin jälkeen oli hengellisen pensistymisen kausia, joista voimme lukea jo pakkosiirtoalaisuuden jälkeisten profeettojen kirjoista, tämä paluu oli sen hengellisen herätyksen ja uudistuksen alku, joka kulminoitui Jeesuksen Kristuksen tuloon ja hänen sovitustyöhönsä. Juuda oli oppinut läksynsä: epäjumalien palvelu oli mennyttä, Pyhien Kirjoitusten tutkiminen, Jumalan lain noudattaminen ja messiaan tulon odotus täytti mielet. Kävi niin kuin Jesaja oli puhunut: ”Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin lapsia! He ovat hyljänneet Herran, pitäneet Israelin pyhää pilkkanansa, he ovat kääntyneet pois. Mihin pitäisi tietä vielä lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on kipeä, koko sydän sairas.” (Jes. 1:4,5) ja lopulta: ”Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä heitä kuritit.” (Jes. 26:16). Tämä malli oli tuttu jo Tuomarien kirjan kuvaamalla aikakaudella, kun epäjumalanpalvelu, Jumalan kuritus ja kansan kääntymys Jumalan puoleen vuorottelivat.

Siperia opettaa – karoliiniarmeijan sotavankeus ja herätys

Mitä voimme oppia näistä Juudan kansan vaiheista? Vaikka Suomen kansa ei olekaan Jumalan valittu kansa, on hän toiminut myös oman kansamme historiassa samankaltaisten karujen koettelemusten kautta synnyttäen hengellistä kääntymystä Jumalan puoleen. 1500-luvulla kuningas Kustaa Vaasa oli veloissa ja päätti luterilaistaa Ruotsin valtakunnan alueella olevan roomalaiskatolisen kirkon ja ryöstää kirkon omaisuuden velkojensa maksuksi. Valveutuneet teologit ja kirkonmiehet edistivät ja tukivat luterilaista uskonpuhdistusta. Niin Ruotsissa kuin Suomessakin, joka oli osa Ruotsin kuningaskuntaa, käännettiin Raamattu ruotsiksi ja suomeksi. Alkoi luterilaisen puhdasoppisuuden aikakausi, jolloin kansaa opetettiin lukemaan, opetettiin kristinoppia ja saarnattiin puhdasta luterilaista oppia.

On vaikea sanoa, miten syvällinen tällainen ylhäältä käsin toteutettu kansan kristillistäminen on ollut. Sen voimme kyllä huomata, että roomalaiskatolisen kirkon ja protestanttien välisessä kiivailuissa, jonka valtiot veivät aina verisiin sotiin asti, puhdasoppisen tiedon korostus alkoi syrjäyttää elävää arkipäivästä hengellistä elämää. Oppi korostui kristillisen elämän kustannuksella siihen pisteeseen asti, että Saksassa syntyi pietistinen liike, joka pyrki korostamaan elävää uskoa, kuolleen aivouskon sijaan. Ehkä tämä ei ollut koko totuus oikeaoppisten hengellisestä elämästä, mutta varmasti se oli kuitenkin niin yleistä, että uutta hengellistä herätystä ja kirkon uudistusta alettiin kaivata.

Ruotsi eli suurvalta-aikaa ja pyrki olemaan puhtaan luterilaisen opin edistäjä Euroopassa. Näissä puuhissa tie vei sotatantereille uskonsotiin saakka. Kuningas Kaarle XII:n (1682-1718) aika oli Suuren Pohjan sodan aikaa ajan suurvaltojen Venäjän ja Ruotsin välillä. Tämä sotaseikkailu vei Ruotsin karoliinisen armeijan – suomalaisten sotilaiden kanssa – Baltian ja Puolan kautta kauas Ukrainaan, jossa Ruotsi hävisi sodan Pultavassa ja sotilaat vietiin Venäjälle sotavankeuteen. Kaarle XII:n armeija oli luterilaisittain hyvin oikeaoppinen armeija, jossa kuvaan kuuluivat jumalanpalvelukset ja ulkonaisesti kristillinen elämä, mutta ilmeisesti usko oli vain ajan kuollutta muotojumalisuutta, josta pietistien peräämä elävä usko puuttui.

Karoliiniarmeijan sotilaiden keskuudessa kuitenkin tapahtui sotavankeudessa muutos. Venäjällä ja erityisesti Siperian perukoilla sotilaat saivat luettavakseen saksalaisen Hallen pietistien painattamia kirjoja ja syntyi pietistinen herätys elävään uskoon omakohtaisen parannuksen ja uskon kautta Jeesukseen. Aikanaan karoliinisotilaat tai ketkä heistä olivat noista karuista oloista vielä jäljellä, veivät hallelaisen maltillisen pietismin mukaisen uskon mukanaan Ruotsiin ja Suomeen. Suomessa syntyi ns. kartanoherätys karoliiniupseerien vaikutuksesta. Aikanaan Länsi-Suomen herännäisyys, joka on ensimmäinen suomalainen herätysliike, joka on yhä olemassa, sai johtajakseen kartanoherätyksen piirissä uskoon tulleen pastori Abraham Achreniuksen (1706-1769). Karoliinisotilaita ei ollut opettanut Baabel kuten Juudan kansaa, vaan Siperia, jonka karuissa vankeusoloissa sotilaiden sydämet avautuivat evankeliumille johtaen heitä parannukseen ja elävään uskoon sekä toimeliaaseen kristillisyyteen.

Ruotsin koetukset eivät jääneet Pultavan häviöön. Venäjä myös valtasi Suomen ja harjoitti mitä hirvittävintä raakuutta ja väkivaltaa suomalaista väestöä kohtaan. Historiassa tätä aikakautta on kuvattu nimellä Iso Viha. Niin kuin tämä ei olisi ollut riittävästi, ennen Suurta Pohjan sotaa ja Pultavan häviötä, suomalaiset olivat kokeneet 1690-luvulla suuret nälkävuodet, joissa kuoli arviolta neljäs- tai jopa kolmasosa Suomen väestöstä. Tätä seurasi vielä rutto, jossa kuoli lisää epämääräinen osa suomalaisista.

En ole herätysten historian asiantuntija ja herätyksiä voinee syntyä monenlaisissakin olosuhteissa, mutta jos vertaamme Juudan kansan herätystä ja karoliinista kartanoherätystä Suomessa, en voi välttyä siltä johtopäätökseltä, että ainakin osa herätyksistä syntyy todella kovien koetusten kautta.

Sovellus tänään?

Kun siis toivomme, odotamme ja rukoilemme herätystä, olemmeko valmiita myös koviin aikoihin, jotka saavat ihmiset kohtaamaan oman heikkoutensa, kuolevaisuutensa ja Jumalan tarpeensa hyvin konkreettisella tavalla ja kääntymään Jumalan puoleen? Raamatullisen jäännösteologian mukaan Jumalalla on tietysti aina oma ”piskuinen laumansa”, joka on hänelle uskollinen aikakaudesta riippumatta. Isompi osa meistä tarvinnee kovia kokemuksia, jotta Jumalan apu alkaa kelvata.

Jumala ei ole ainoastaan juutalaisten Jumala, vaan myös muiden kansojen Jumala ja haluaa, että kaikki kansat tulevat tuntemaan hänet (Room. 3:29-31). Viime vuosina olemme kokeneet useita globaaleja ongelmia: hallitsemattomat pakolaisvyöryt Lähi-idästä ja Afrikasta Eurooppaan, koronapandemia ja siihen liittyvät kuolemat sekä taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat, Ukrainan sota, korkea inflaatio ja energiakriisi ja jopa nälänhädän uhka. Joukkoon voisi lisätä globaalin poliittisen polarisaation, ääriliikkeiden synnyn, äärinationalismin, antisemitismin ja rasismin sekä vaikka rikollisjärjestöjen nousun. Kaikki lisäävät elämän epävarmuutta ja arvaamattomuutta. Puhuuko Jumala meille tämän kautta? Jumala ei tietenkään ole minkään synnin tai kaaoksen aiheuttaja, mutta hän voi sen sallia ja ottaa varjeluksensa pois, jotta ihmiset näkisivät mitä he ovat ilman Jumalan armoa ja varjelusta tarkoituksena kääntää ihmiset etsimään Jumalaa.

Emme päätä ihmisten hengellisestä heräämisestä tai uudistuksesta. Jumalan on se, joka antaa elämän, mutta se, mitä voimme tehdä on rukoilla ihmisten kääntymyksen puolesta ja julistaa Jumalan sanaa – lakia ja evankeliumia – joiden kautta syntinen havahtuu omaan tilaansa syntisenä, kääntyy synneistään Jumalan puoleen armoa Jeesuksen ristinkuoleman tuomasta sovituksesta etsimään. Tarvitsemme myös hyvää kristillistä kirjallisuutta tai muuta mediaa, jossa kerrotaan selkeästi niin parannuksen kuin Jeesuksen uskoon tulemisen kehotuskin. Myös henkilökohtainen evankeliointityö ja sielunhoito herätykseen tulleelle on tärkeää.

Ensimmäinen lähtökohta on olla itse hengellisesti herännyt eli elää parannuksessa ja uskossa Jeesukseen, etsiä Jumalaa rukouksessa, lukea ja noudattaa Raamattua. Sitten meidän tulisi myös vahvistaa muita Jeesus-tien kulkijoita, rukoilla ihmisten kääntymyksen ja uskoon tulon puolesta ja kertoa Jeesuksesta heille.

“Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ‘Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut. Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä. Muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen. Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset. Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” (Ilm. 3:1-6).