Nyt on maailman kirjat sekaisin – tavattiin sanoa ennen, kun jotain tavallisuudesta poikkeavaa, tai yllättävää, tapahtui. Ehkä sanonnasta tuli vähän turhankin usein ja ehkä liian ´kevyesti´ käytetty ja siksi sen merkitys sai monia muotoja ja ehkä menetti tehoaankin. 

Onko sanonnalle enää aihetta, vai onko sanonta ”peittänyt alleen” jotain, mitä meidän pitäisikin havainnoida, tai jopa olla huolissamme? Onhan vanha varoitus lammastarhan vartijasta ehkä kaikille vielä tuttu. Vartija nimittäin varoitti, että ”susi tulee” vaikka vaaraa ei ollutkaan tulossa. Sitten eräänä päivänä susi tulikin, eikä kukaan enää uskonut, eikä myöskään paennut, kohtalokkain seurauksin. 

Tarinasta on samansisältöisiä versioita aina päiväkodin kiusaamiseen puuttumiseksi, mm. ”Pekka ja päiväkodin susi” -iltasadun muodossa. 

 Jeesus opetti kyllä määrättyyn huolettomuuteen Vuorisaarnan kuudennen luvun lopussa, kun hän sanoo, ettei tarvitsisi olla huolissaan hengestään, vaatetuksestaan, tai ruuastaan. Jumala tulisi kyllä pitämään uskovien tarpeista huolen, vaikka pakanat innokkaasti tavoittelevatkin näitä huolenaiheita. Ehkäpä näin myös lisäävät toinen toistensa kateellista ikävää ja ehkä pelon tunnetta, tiedostamattaankin? 

Ehkäpä ´huolettomuus´ on myös määrätyssä mielessä sokaissut meitä. Emme ehkä näe uhkia, jotka ovat hiipineet naapuriin ja pikkuhiljaa hamuavat meidänkin tontillemme häiritsemään. Olemme toisaalta oppineet varautumaan ja sopeutumaan. 

• Ilmasto on muuttunut ja muuttumassa? 
• Pandemia on tullut jäädäkseen ja lisää variaatioita ja uusia pandemioita on tulossa? 

• Talous on kriisissä ja kriisiytymässä? 
• Levottomuus ja rakkaudettomuus, sekä toinen toisensa kunnioittamisen puute ovat lisääntymässä ja kasvamassa sodan uhkaksi maailmanlaajuisesti? 

Esitän ne kysymyksinä, vaikka ehkä pitäisi sanoa suoraa, että Ilmestyskirjan kuvaukset saavat vääjäämättä pikkuhiljaa muotoansa. Tähän asti ne vain ovat olleet turvallisen välimatkan päässä! Lisäksi olemme kasvaneet muutoksen mukana ja ehkä salaa kovettuneet sisimmältämme huomaamaan ajan muutosta ja aikakauden murrosta. 

Ensimmäinen Kuninkaiden kirja kertoo, miten Elia kohtasi aikansa ongelman, jossa oltiin hiljaa ajauduttu kauas terveestä ja todellisesta Jumalan palvelusta ja palvonnasta ja Hänen kunnioittamisestaan. Jumalanpalvelukseen oltiin lisätty kaikenlaista ja lopulta jumalanpalveluksen ”kokemuksellisuudelle” oli kasvanut merkittävä rooli. Baalin palvonnassa oli vauhtia ja menoa. Päällepäin karismaattisia tilaisuuksia, jotka viihdyttivät ja ruokkivat mielihyvän tuotantoa. Ne keräsivät kansaa ja kiinnostus heräsi moneen suuntaan. Toki myös irstaaseen inhimillisyyteen, mutta myös profeetallisuuteen, jossa Jumalan terveellä sanalla ei lopulta ollut niin merkitystä. 

Ensimmäisen Kuningasten kirjan 18. luku kertoo Karmelin kokoontumisesta, jossa Elia haastaa Baalin profeetat suoraan kohtaamiseen. Kun Baal ei vastannut, niin Elia koettaa innoittaa profeettoja vielä hillittömämpään menoon ja sanoo jotain, mihin heidänkin on hyvä kiinnittää huomiota. Elia sanoo, että jos Baal ei vastaa suoraa saamalla aikaan salaman, joka sytyttäisi uhrialttariin tulen, niin Baalilla saattaa olla jotain muuta tekemistä, tai omia tarpeita, tai hän ei olekaan kiinnostunut heidän ongelmastaan. 

Uskon, että samat elementit vaivaavat ihmisiä nytkin. Monet pelkäävät, että Jumalalla on jotakin tärkeämpää ahkerointia kuin meidän ongelmamme, tai Jumalalla on jossain muualla asiointia, joka ajaa ohi meidän tarpeemme. Tai yksinkertaisesti Jumala on niin korkealla ja Hänellä ei ole mitään konkreettista tekemistä meidän maailmamme kanssa? Jumala on käytännön Jumala, joka haluaa olla elämässämme mukana ja vielä sillä tavalla, että se on kaikille ilmeistä! Niin ajatteli Elia ja niin se on sinunkin elämässäsi. 

Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä 

Apt. 17:26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, 27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; 

Avaruusteleskooppi James Webb lähettää tulevaisuudessa kuvia, joilla arvioidaan maailmankaikkeuden ikää ja kehityskaarta ja sillä luvattiin jopa kuvattavan ”maailmankaikkeuden syntyhetkeen” asti. Mielenkiintoista, mutta mahdotonta! Pelkäänpä, että se ei luo turvaa tulevaisuuteen vaan pikemminkin epävarmuutta ja turvattomuutta, jopa pelkoa. Mikä meitä kohtaa? 

Jumala on tullut Jeesuksessa iankaikkisuudesta meidän tykömme ja sovittanut ihmiskunnan lopullisesti Jeesuksen uhrikuolemalla. Hyväksymällä Hänet sovittajakseen, saa ihminen syntien anteeksiantamuksen ja todellisen rauhan, jota ei mikään tuleva vitsaus järkytä!  

Sinusta ja elämästäsi tulee myös tuon Rauhan todistaja ja välikappale – rohkaisija läheisillesikin vastaanottamaan sovituksen. 

Älä pelkää sitä, mikä maailmaa kohtaa, vaan pelkää terveesti sitä, mikä meitä saattaisi kohdata, ellei Herra Jeesus olisi todellinen ja vastaisi jokaiselle, joka Häntä avuksi huutaa! 

(13.8.2022 Aamuhartaus Yle)