Sana pyhitys juontuu hebrean kielen verbistä kadas, joka tarkoittaa ’olla pyhä tai puhdas’. Sanan perusmerkitys on kuitenkin olla erotettu maallisesta käytöstä ja olla vihitty uskonnollista tarkoitusta varten. Samantapainen sana kiddas tarkoittaa pyhään tilaan saattamista, jota käytetään mm. jumalanpalveluksessa käytettävien esineiden yhteydessä sekä tietyn paikan vihkimisessä. Hikdis tarkoittaa jonkin vihkimistä Jumalalle siten, että siitä tulee Hänen omaisuuttaan. Sanalla nikdas on erityismerkitys osoittamaan Jumalan pyhyyttä hänen tuomitessaan tai armahtaessaan. (Hebr. 9:13, Hebr. 9:13, Hebr. 9:13)
Vanhassa Testamentissa pyhitys on usein rituaalista. Tämä rituaalinen merkitys esiintyy joissain kohdin myös Uudessa testamentissa esim. 1. Tim 4:5, Hebr. 9:13 ja 1. Kor 7:14. Rituaaleilla on oma merkityksensä, mutta tärkeintä on elää aidossa suhteessa Jumalan kanssa. Tämä tulee esiin Vanhan ja Uuden Testamentin teksteissä; 5. Moos. 10:16 ”Ympärileikatkaa sentähden sydämenne älkääkä olko enää niskureita.” ja Room 2:29 ”Se on juutalainen, joka sisimmässään on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimen mukaan. Hän saa kiitoksen, ei ihmisiltä vaan Jumalalta.”
Kuka on pyhä tai pyhimys? Uuden Testamentin kirjeissä seurakuntalaisista käytetään nimitystä pyhät. Meistä tulee yhdessä hetkessä pyhiä, kun otamme vastaan Jeesuksen pelastajana. Pyhitys sen sijaan jatkuu koko maanpäällisen elämämme ajan.
Olemme pyhitystiellä, kun olemme ottaneet vastaan Jeesuksen ja lähteneet seuraamaan häntä. Kol 3:12 ”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen.”
Tätä tietä kulkiessamme olemme matkalla lähemmäksi Jumalaa. Jumala on kaiken hyvän lähde ja lähellä Jumalaa on hyvä olla. Veljeni kertoi yllättävän avioeronsa jälkeen olleensa suuressa ahdingossa, mutta samalla hänellä oli ollut hyvä olla, sillä hän koki olevansa erityisen lähellä Jumalaa. Silloin kun maailma ei enää kyennyt lohduttamaan, hänen piti etsiä lohtua Jumalasta.
2. Tim. 2:21 ”Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.” Pyhitys auttaa meitä olemaan hyödyllisempiä Jumalalle. Seurakuntalainen, joka esim. polttaa tupakkaa ei ole erityisen käyttökelpoinen toimimaan vastakääntyneen tukena, jos hän haluaisi eroon vaikka ruohonpoltosta. Mahtaako Jumala valita henkilön, joka käyttää itse paljon alkoholia entisen juopon sielunhoitajaksi.
Armolahjat ovat lahjoja, joten ne eivät ole palkkio hyvästä pyhityselämästä. Sen sijaan hyvä pyhityselämä vie meidät paikalle, jossa haluamme palvella Jumalaa mahdollisimman hyvin ja rukoilemme myös armolahjoja, kuten profetian lahjaa. 1. Kor 14:1. ”Pyrkikää rakkauteen, mutta tavoitelkaa myös henkilahjoja, ennen kaikkea profetoimisen lahjaa.”
Israel on Jumalalle pyhitetty kansa 5. Moos. 7:6 ”Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa; Herra, sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on.” Täma viittaa siihen, että Israel ei itse valinnut olevansa kansa, joka erottautuu muista kansoista palvelemalla Jumalaa, vaan Jumalan valinnan tähden Israelista tuli Jumalalle pyhitetty kansa. Me emme voi kuvitella elävämme pyhityselämää, jonka kautta voisimme palvella Jumalaa, ellemme ole pyhittäneet Kristusta sydämissämme (1. Piet. 3:15).
Pyhitys on merkityksellistä, jos asenteemme tai sydämemme on oikea Jumalan edessä. Kaikki kristityt ovat pyhitetyt Jumalalle, kun olemme ottaneet vastaan Hänen tarjoamansa pelastuksen. Jumala on valinnut meidät pyhitykseen ja Jumala on meidät pyhittänyt. Meidän pyhityselämämme ei aina ole sopusoinnussa kutsumuksemme kanssa. Mikäli emme pysy erossa asioista, joiden tiedämme olevan vääriä, emme ole silloin niin hyödyllisiä evankeliumin levittäjiä kuin voisimme olla. Herra vaikuttakoon meissä tahtoa pyhitykseen.
