Minä olen viime aikoina pohtinut ”suoraselkäisyyttä”. Ei ihan siinä fyysisessä mielessä, vaikka itselläni olisi välilevyrappeuman ja selkäkipujen johdosta ehkä syytäkin kiinnittää huomiota ryhtiin!
Mutta suoraselkäisyyttä eettisessä ja moraalisessa, sekä myös hengellisessä mielessä. Miten sen sanoisi: Vähän niin kuin ”omalla tavallaan rohkeasti erilaisena olemista”. Jotenkin tuntuu, että sellainen ”liukumisen” ja ”periksiantamisen” mentaliteetti on vallannut ja valtaamassa lisää alaa myös hengellisessä kentässä. Kukahan muuten maailmassa moraalin määrittelee??
Me ihmisinä olemme aika lailla toisiimme sidottuja, vaikkei kahleita näykään? Eikö vain? On mentävä porukan mukana tai jos erottaudut liikaa, niin sinut huomataan ja lokeroidaan johonkin vieraaseen ja ehkä outoon ryhmään – irti meistä muista. Et kuulu joukkoon!
Siitähän sitä koulukiusaamistakin tutkitaan. Miksi jotkut tietyt kiusaavat ja toiset eivät pääse eroon millään kiusattuna olemisesta?
Aika tavalla muuten lammaslaumaa muistutamme 😉
Perässä mennään, vaikka rotkoon. Johtajaa on seurattava. Se on lampaan rohkeutta!
Luonnollista on, että irrottautuminen joukosta aiheuttaa huomiota ja joskus ja tilanteesta riippuen, kohuakin. Irrottautuminen saattaa tehdä ikävää ja kipeääkin.
Nykyaika on aika ”trendiohjautuvaa”. Pitää olla ”muotitietoinen”, ”ajan hermolla” oleva, tietoinen ”ismeistä” jne. että pärjää porukassa ja voi jopa menestyä suosiossa ja nousta muiden menestystä tavoittelevien yläpuolelle. Pitää uskaltaa olla rohkea ja erilainen!
Hengellisessä elämässä trendivetoisen asenteen vetäminen voi olla jopa vaarallista. Hengellinen elämä on usein ristiriidassa ajassa vilisevien trendien kanssa. Ei ihme, että Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 10 luvussa, että jos ihminen haluaisi Häntä seurata on seuraajan tunnustettava Jeesus ihmisten edessä, vaikka se saattaakin ristiriitaisiin tilanteisiin ja jopa lähisukulaisten kesken epäsuosioon.
Tarkasti sanottuna näin: Matt. 10:32–39
32. Jokaisen, joka tunnustautuu minuun ihmisten edessä, häneen minäkin tunnustaudun Isäni edessä taivaissa.
33. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, hänet minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
34. Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle.
En ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
35. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä vastaan, tyttären äitiään vastaan ja miniän anoppiaan vastaan,
36. ja ihmisen vihollisina on hänen talonsa väkeä.
37. Joka rakastaa isäänsä tai äitiään enemmän kuin minua, ei ole minulle sopiva. Joka rakastaa poikaansa tai tytärtään enemmän kuin minua, ei ole minulle sopiva.
38. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, ei ole minulle sopiva.
39. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen. Joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen.
Hämmästyttävää! Vaikka juuri edellä oli vakuuttanut tarkkaa huolenpitoa, että jopa hiuksemmekin ovat numeroidut ja Jumala tuntee niistä jokaisen
Ehkäpä tämä ristiriitaisuuksien pelko koituu monelle paulaksi ja siksikin olisi helpompi mennä tämän maailman muotioikkujen ja trendien mukana. Myös opillisten trendien, jotka liukuvat pikkuhiljaa lähemmäksi kaikkien hyväksymää ja maailman mieleistä voimattomuutta. On vaara, että meistä tulee hampaattomia – niin kuin sanotaan!
Kukahan lopulta nämä trendit ja muodit määrittää ja ohjaa? Ja kuka sanoo, että jokin on väärin? Olimme seurakunnasta viikonloppuna tapaamassa ihmisiä torilla ja juttelemassa heidän kanssaan. Eräs henkilö kysyi, että mitä sinä jaat, kun minulla oli muutama hengellinen traktaatti käsissäni. Annoin hänen tutkittavakseen yhden ja hän kertoi, että etkö tiedä, että nykyisin jokainen järkevä ja asioista perillä oleva viisas ihminen tietää, että nuo hengelliset asiat ovat täyttä hömppää ja ajat sitten jääneet pois muodista. Avaruuteen on lähetetty sellainen kamera, että se kykenee kuvaamaan maailmankaikkeuden alkuhetkeen asti – hän jatkoi. Kerroin hänelle, että voin jo nyt kertoa sinulle mitä niissä kuvissa näkyy! Se, mitä toivottiinkin näkyvän, koska se kaikki tuli maksamaan niin valtavan paljon, on sieltä saatava vastaus epäuskoomme.
Tänään jos koskaan tarvitsemme vahvaa sisäänrakennettua ristiä tueksemme, vaikka se voi saattaa meidät alttiiksi tuulille ja viimoille. Jopa ihmisten repimiselle – niin kuin lampaan susien puremaksi ja kynsimäksi.
Älä anna periksi! Risti sisälläsi kestää ja vie lopulta sinut iankaikkiseen kunniaan, vaikka täällä saisitkin osaksesi vaivan ja pilkan. Mennään yhdessä Herran kanssa. Mennäänhän. Rukoillaan yhdessä:
Isä, kiitos, että sinä tunnet meidät. Kiitos Jeesus, että saamme ottaa ristin. Ristin, johon sinut on kerran naulittu meidän syntiemme tähden. Sinä kestit häpeän, koska tiesit kunnian, mikä sen takana odotti. Ja valtavan ilon, kun saat kerran kohdata meidät, joiden takia kaiken kestit. Kiitos, että tänään saamme sinun kanssasi kulkea rohkeasti ja tunnustaa nimesi ihmisten edessä. Anna meille siihen voima. Anna Pyhän Hengen osallisuus sinun tunnustamisessa. Amen!
Riikka Herttelin Erkki Lemisen runoon tehty laulu Linnunpelätin ja Saarnamies. Siinä on muutamalla rivillä luotu kuva rujosta rohkeudesta, joka on ristillä tuettu. Sillä mennään.
“Sateen liottama, tuulen pieksemä, myrskyn repimä linnunpelätin, seisoo keppijalassaan mansikkamaan keskellä suorittaen tehtäväänsä, karkoittamista. Turmeluksen vioittama, pirun pieksemä, elämän repimä saarnamies seisoo pöntössään ihmisten keskellä suorittaen tehtäväänsä, kutsumista. Repaleisia molemmat. Suorina seisovat paikallaan, kun on ryysyjen sisällä risti. (Runo: Erkki Leminen)
(YLE 4/2022 aamuhartaus)
