Ilm 21:1-5 “Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: “Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” Ja valtaistuimella istuva sanoi: “Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: “Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet”.

1. Uskon päämäärä

Ilmestyskirjan lopussa viimeisen tuomion jälkeen avautuu kristityn uskon päämäärä: uusi taivas ja uusi maa. Ja Jumalan kaupunki uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta maan päälle. Uusi Jerusalem, jota kutsutaan myös Jumalan temppeliksi, pyhäksi kaupungiksi, Jumalan kaupungiksi, taivaalliseksi kaupungiksi ja taivaalliseksi Jerusalemiksi on kerran ilmestyvä. Ilmestyskirjan luvun 21 alkaessa ihmiskunnan historia on lopussa ja Raamatun ennustukset ovat täyttyneet:

1) Ahdistuksen aika on ohitse

2) Kristus toinen tulemus on tapahtunut.

3) Harmagedonin taistelun on käyty ja sen on voittanut kuningasten kuningas Jeesus Kristus.

4) Paholainen oli kahlehdittuna Kristuksen 1000-vuotishallituksen ajaksi maan päälle.

5) Kapina Jumalaa vastaan on tukahdutettu ja paholainen saanut rangaistuksensa.

6) Suuren Valkoisen Valtaistuimen tuomiolla on ihmiskunta on saanut viimeisen tuomion.

Ilmestyskirjan luvussa 21 Jumala uudistaa ja muuttaa taivaan ja maan täydellisesti ja silloin VT:n ja UT:n ennustukset täyttyvät (Jesaja 65 ja 2 Piet. 3.). Uusi taivas ja uusi maa on se paikka, jota kutsutaan ikuisuudeksi ja uskovat tulevat asumaan paikassa “missä vanhurskaus asuu” (2. Piet. 3:13). Pietari näki kuinka vanha luomakunta tuhoutuu ja saa lupauksen uudesta tulevasta maailmasta. ”Me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Piet. 3:13).

2. Uusi Jerusalem

Uudelleenluomisen jälkeen Jumala ilmoittaa uudesta Jerusalemista. Johannes näkee siitä välähdyksen näyssään: “Pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, joka laskeutuu alas taivaasta Jumalan luota, valmistettuna kuin morsian, joka on kauniisti puettu miehelleen” (Ilm.21:2). Tämä on se sama kaupunki, jota Abraham etsi uskossa (Hepr 11:10). Se on se paikka, jossa Jumala asuu kansansa kanssa ikuisesti (Ilm.21:3). Tämän taivaallisen kaupungin asukkaiden kaikki kyyneleet pyyhitään pois (Ilm.21:4). ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.”

Ja valtaistuimella istuva sanoi: “Katso, uudeksi minä teen kaikki.” Ja hän sanoi: “Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet.” Ja hän sanoi minulle: “Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.“

Uudessa luomakunnassa on jotain uutta, mutta siellä on samaan aikaan myös jotain vanhaa. Luomakunta huokaa ja odottaa uudistumista. ”Uudeksi minä teen kaikki” viittaa maan uudistamiseen, luomakunnan uudistamiseen ja parantamiseen. Uusi on jotain uutta ja ainutlaatuista, jota ei ole koskaan ennen nähty. “Me julistamme, niin kuin on kirjoitettu, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.” (1 Kor.2.)

3. Ikuinen elämä taivaassa

Raamatun mukaan viimeisen tuomion jälkeen ihmiset eivät elä henkiolentoina Jumalan luona taivaassa. Vaan me olemme silloin fyysisiä/ruumiillisia olentoja uudessa luomakunnassa. Taivas ei ole paikka ylhäällä pilvien päällä, jossa kellumme ja soitamme harppua niinkuin sitä viihteellisesti kuvataan. Eikä se ole loppumaton yhteislaulu taivaallisen pianon ympärillä. Uusi taivas ja uusi maa ja uusi Jerusalem ovat paljon enemmän. Me elämme siellä kerran uusina luomuksena Jumalan kanssa. Taivas on fyysinen paikka ei olotila.

“Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän asuu heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” Temppeliä ei siinä ollut sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Ei tarvitse enää aurinkoa eikä kuuta valaisemaan; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa”.

1) Tänä päivänä taivas on niiden uskovien asuinpaikka, jotka kuolevat nykyisessä maailmassa ja liittyvät välittömästi Jumalan yhteyteen paikassa, jota Paavali kutsui taivaaksi. He odottavat ruumiin ylösnousemusta yhdessä maanpäällisen seurakunnan kanssa ”todistajien (marttyyrien) pilvi on ympärillämme” (Hepr.12).

2) Uusi taivas ja maa on paikka, jossa kerran asuvat kaikki lunastetut fyysisesti uudessa ylösnousemusruumiissa, kun Jumala on suorittanut pelastustyönsä loppuun.

C.S. Lewis kuvasi elämää taivaassa kirjoissaan. Siitä on vihjeenä Jeesuksen elämä ylösnousemusruumiissa. Noustuaan kuolleista Jeesus ilmestyi yhtäkkiä huoneeseen, jonka ovet oli lukittu ja lopulta ennen helluntaita hän nousi leijuen, astui ylös taivaaseen. Toisaalta Jeesus pyrki rauhoittamaan seuraajiensa pelkoja. Hän ei ollut henkiolento tai haamu. Jeesus söi kalaa, mursi leipää ja keskusteli kuuluvalla äänellä. Opetuslapset tunnistivat hänet samaksi Jeesukseksi, joka oli ollut heidän kanssaan. Ja hän käveli heidän kanssaan monta kilometriä Emmauksen tietä. Hän oli niin vahvasti läsnä ylösnousemusruumiissa, että Jeesuksen piti neuvoa Maria Magdalenaa päästämään hänestä irti. Epäilevää Tuomasta Jeesus pyysi koskettamaan haavojaan. Ilmestyskirjan sanoma uudesta taivaasta ja maasta lohduttaa ja antaa toivoa.

1) Taivaassa olemme Jumalan välittömässä läsnäolossa.

2) Taivaassa ei ole surua, kipua tai kuolemaa.

3) Taivaassa ei ole enää syntiä.

4) Taivaassa koemme ja näemme Jumalan kirkkauden ja se on valtavan kaunis.

5) Taivaassa tunnemme kaikki uskovat ja keskustelemme heidän kanssaan.

6) Taivaassa kaikki tarpeemme täytetään.

7) Taivaassa me näemme Jumalan ja hänen Poikansa valossa.

Jes. 25 ”Hän hävittää kuoleman ainiaaksi, ja Herra, Herra pyyhkii kyyneleet kaikkien kasvoilta ja ottaa pois kansansa häväistyksen kaikesta maasta.” Kyse ei ole vain lohdutuksesta, vaan täydellisestä muutoksesta koko maailman ja ihmisten suhteen. ”Kaikki entinen on mennyt.”

4. Kristus kärsi ja kuoli ja nousi ylös

”Hän ilmestyi lihassa”. Jeesus ei kuollut hengellisesti. Jeesus ei ollut henkiolento, vaan mies lihaa ja verta. Ihmisen poika ja Jumalan poika. Hän oli ristillä ja lihansa ruumiissa sovitti syntimme. Hän koki fyysiset kärsimykset. Kristus otti päällensä meidän syntimme ja rangaistuksen ja toi sovituksen. Jeesus nousi fyysisesti ylös kuolleista. Hänen ruumiinsa nousi ylös haudasta. Niin kuin hän on noussut ylös mekin saamme kerran kokea ylösnousemuksen ja kuolemattomuuden hänen kanssaan.

1 Piet.2:24 joka “itse kantoi meidän syntimme” ruumiissansa ristinpuuhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle; ja hänen “haavainsa kautta te olette paratut”.  Sillä te olitte “eksyksissä niinkuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö.“

Kesäjuhlien puhe, ehtoolliskokous.