Mikko Tassia

|

Vanhan testamentin messiasprofetiat ja niiden täyttymys Jeesuksessa

Aluksi on todettava, että tämä aihe on varsin laaja. On laskettu, että Vanhassa testamentissa on yli 400 messiasprofetiaa, joista Jeesus on täyttänyt yli 300 ensimmäisessä tulemuksessaan. On myös hyvä huomata, että Vanhan testamentin ns. messiasprofetioissa vain harvoin mainitaan nimi messias, joka tarkoittaa voideltua. Nimitys messias on otettu käyttöön intertestamentaarisena aikana luultavasti siksi, että näissä profetioissa puhutaan henkilöstä, joka on yhtäläisesti profeetan, papin ja kuninkaan tehtäviä hoitava henkilö, jotka kaikki olivat Vanhassa testamentissa voideltu tehtäviinsä joko öljyllä tai suoraan Pyhällä Hengellä, jota öljy symboloi.

Jotta saisimme lyhyessä kirjoituksessa jotain irti tästä valtavasta määrästä profetioita, on keskityttävä joko yksittäiseen esimerkkiin tai luotava valituista yksittäisistä kohdista kokonaiskuva. Koska olen jo kirjoittamassani kirjassani ”Kristinusko pähkinänkuoressa – ajatuksia Apostolisen uskontunnustuksen ääressä” käsitellyt tätä aihetta, annan sen puhua puolestani. Alla oleva teksti on teokseni luvusta 8. Olen jonkin verran editoinut tekstiä ja poistanut siitä alaviitteet, jotta se sopisi paremmin omana tekstinään luettavaksi. Käsittelen aihetta kokonaisuutena ja annan viitteitä sulkeissa aihetta koskeviin raamatunkohtiin, joita lukemalla voi perehtyä aiheeseen tarkemmin. Käsittelen joitain yksittäisiä kohtia myös muissa kirjani luvuissa, josta ne ovat luettavissa.

Messiasprofetiat ja Jeesus

Mitä Vanha testamentti kertoo messiaasta ja miten Uusi testamentti tulkitsee niiden täyttyneen Jeesus Nasaretilaisessa? Vanhassa testamentissa olevat profetiat tulevasta messiaasta liittyvät Raamatun ns. pelastushistoriaan. Tässä kirjoituksessa ei ole tilaa käydä yksityiskohtaisesti läpi kaikkia messiasprofetioita, vaan ainoastaan pääpiirteet Raamatun viitteineen. Useimmiten messias ymmärretään kuninkaaksi ja tämä onkin juutalaisuudessa tärkein messiaan rooli. Profetiat messiaasta alkavat jo heti ensimmäisten ihmisten syntiinlankeemuksen jälkeen. Jumala lupasi, että hän lähettäisi Evan siemenen eli jälkeläisen, joka tulisi tuhoamaan saatanan vallan ihmiskunnassa ja luomakunnassa, jonka saatana oli saanut ihmisten syntiinlankeemuksen kautta (1. Moos. 3:15).

Jeesus kutsuikin saatanaa tämän maailman ruhtinaaksi (Joh. 12:31; 16:11) ja Paavali tämän maailman jumalaksi (2. Kor. 4:4). Hänellä on valta synnin kautta ihmiskuntaan, kun ihmisten synnit erottavat heidät Jumalasta. Maailmankaikkeudessa Jumala on tietysti kaikkeuden hallitsija, mutta syntiinlankeemuksen kautta ihmiset ovat siirtyneet pahan puolelle ja tulleet Jumalan vihollisiksi syntinsä tähden. Näin he ovat saatanan kapinallisen pahuuden valtakunnan alaisia, vaikka Jumalalla on kaikki kontrolli niin saatanaan kuin ihmiseenkin. Jumala kuitenkin haluaa vapaaehtoista palvelemista ja luopumista synnistä eikä pakota ketään. Siksi hän sallii ihmisten synnin, vaikkakaan ei loputtomiin. Lopulta hän tulee tuhoamaan kaiken pahan vallan tästä maailmasta ja eristämään sen helvettiin. Jeesuksessa Kristuksessa hän on kuitenkin tarjonnut syntien anteeksiantamuksen kautta vapauden niin synnin kuin saatanankin vallasta ja tulevaisuudessa myös fyysisen kuoleman vallasta ruumiin ylösnousemuksen kautta.

Lupaus messiaasta

Lupaus Evan jälkeläisestä (1. Moos. 3:15) oli valtava Jumalan lupaus ja se sai jatkoa myöhemmin, kun Jumala valitsi Nooan pojan Shemin suvusta Abrahamin (1. Moos. 9:25-27; 12:1-3; 15:1-6; 22:15-18) ja hänen poikansa Isakin (1. Moos. 21:8-13,12) ja Isakin pojan Jakobin (1. Moos. 25:23,29-34; 27:27-29), jonka jälkeläisistä muodostui Israelin kansa (2. Moos. 1:1-7). Jumala tarkensi Jakobin kautta, että tuo luvattu Evan jälkeläinen, joka olisi maailman hallitsija, tulisi Juudan heimosta (1. Moos. 49:10). Mooseksen aikana myös pakanaprofeetta Bileam oli Jumalan Hengen vaikuttamana profetoinut, että kuningas nousisi Jakobin jälkeläisistä Israelista (4. Moos. 24:14-19). Tämä toteutui osittain Davidin hallituksessa, mutta se viittaa myös messiaaseen. Kuningas Davidin aikana Jumala lupasi profeetta Natanin kautta, että tuo Evan jälkeläinen olisi kuningas Davidin jälkeläinen (2. Sam. 7:12-16; 1. Aik. 17:11-15; 2. Sam. 23:2-7,5). Näin Raamatussa kulkee lupaus siemenestä eli jälkeläisestä ja tarkentuu kuningas Davidin jälkeläiseksi. Tämän tähden messias saakin jo varhain nimityksen Davidin poika. Siitä tulee myös juutalaisuuden painotus messiaan kuninkuudelle ja tämä pitää tietysti paikkansa. Vanhan testamentin mukaan tuo kuningas tulisi syntymään neitsyestä ja tulisi olemaan itse Jumala (Jes. 7:14; 9:5,6; Miika 5:1-3).

Merkittävä profetia on myös Danielin kirjan profetia Ihmisen Pojan kaltaisesta, joka on eräänlainen jumalallinen hahmo, jossa myös yhdistyy ihmisyys, johon myös nimitys Ihmisen Poika viittaa (Dan. 7:13-14). Jeesus selvästi ymmärtää itsensä tuoksi Ihmisen Pojaksi. Tuo Ihmisen Poika tulisi myös hallitsemaan maailmaa ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet tulisivat palvomaan ja palvelemaan häntä. Näin on paljolti käynyt Jeesuksen persoonassa ja kristillisen uskon mukaan Jeesuksen toisen tulemuksen jälkeen tämä tulee tapahtumaan vielä merkittävämmin, johon tuo Danielin kirjan kohta Ihmisen Pojan kaltaisen tulemisesta viittaa. Jeesus on myös Davidin Poika toisin sanoen tuo luvattu siemen eli jälkeläinen. Danielin kirjan Ihmisen Pojan kaltaisen on ajateltu olevan Israelin kansan vertauskuva samoin kuin edellä mainitut eläinhahmot ovat tiettyjen pakanallisten valtakuntien vertauskuvia (Dan. 7). Tarkemmin Danielin kirjaa lukien käy selville, että eläinhahmot ovat sekä valtakuntien että niiden kuninkaiden vertauskuvia (Dan. 7:17,23,27 vrt. Dan. 8:20-22). Danielin kirjan Ihmisen Pojan kaltaisen voidaan samoin nähdä edustavan Jumalan kansaa ja sen hallitsijaa eli messiaskuningasta. Toki Ihmisen Pojan kaltainen saa myös palvontaa osakseen, joten se lienee tässä vain jumalallinen messiaskuningas. Samankaltaista ajatusten päällekkäisyyttä voidaan nähdä myös Jesajan kirjan ns. Herran palvelijan lauluissa. Tämä ajatus voidaan nähdä myös Uudessa testamentissa, jossa seurakuntaa kutsutaan Kristuksen ruumiiksi, jonka pää Jeesus Kristus on.

Vanhassa testamentissa on messiaanisia kuvauksia henkilöstä, joka tulisi olemaan papin tehtäviä hoitava henkilö (Sak. 3:8-10; 6:9-15; Ps. 110). Mooses ennustaa profeetasta, joka tulee olemaan Mooseksen kaltainen profeetta ja jokaisen Israelin kansan jäsenen tulee kuunnella tuota profeettaa, muuten Jumala itse vaatii hänet tilille (5. Moos. 18:15-19). Tämän lisäksi Vanhassa testamentissa puhutaan myös papillisesta messiashahmosta, joka on itse Herra eli Jumala (Ps. 110:1-4). Tietyissä Vanhan testamentin kohdissa tämä papillinen ja kuninkaallinen messiashahmo yhdistyvät yhdeksi henkilöksi (Sak. 3:8-10; 6:9-15; Ps. 110). Papillisena ja kuninkaallisena messiaana hän tulisi myös rakentamaan temppelin (Sak. 6:9-15). Ilmeisesti jo varhain Vanhan ja Uuden testamentin välisenä aikana huomattiin, miten erilaisilla profetioilla on niin paljon yhtäläisiä piirteitä ja ne viittasivat myös samankaltaiseen aikaan, jolloin synnit sovitettaisiin ja Jumalan valtakunta tulisi maailmaan (esim. Jes. 2:1-4; Jes. 11; Miika 4:1-7; 4:13-5:1-5; Ps. 72:1-19,7-11,17) että niiden nähtiin viittaavaan samaan henkilöön ja aikaan.

Profetioiden tulkitsijoille aiheutui kuitenkin ongelmia siitä, että profetiat viittasivat sekä kärsivään ja kuolevaan messiaaseen että kuninkaana hallitsevaan messiaaseen (Jes. 52:13-53:12; Ps. 22; Sak. 13:7). Messiaan tulon ja kuoleman ajankohtakin oli tarkoin Vanhassa testamentissa kerrottu (1. Moos 49:10; Jes. 11:1; Dan. 9:24-27,26) ja sitä odottivat Jeesuksen aikana monet juutalaiset mukaan lukien Qumranin yhteisön jäsenet. Tietyissä piireissä syntyi ajatuksia, että ehkä onkin olemassa kaksi messiasta, joista toinen kuolee taistelussa ja toinen hallitsee hänen jälkeensä kuninkaana. Tällaista näkemystä kahdesta messiaasta edustaa mahdollisesti Qumranin yhteisö ja varmasti ainakin myöhempi rabbiininen juutalaisuus. Qumranin yhteisön teksteissä puhutaan Aronin ja Israelin messiaasta eli mahdollisesti kahdesta messiashahmosta, papillisesta ja kuninkaallista messiaasta. Rabbiinisissa midrash-teksteissä kahta messiashahmoa kutsutaan nimillä messias Josefin tai messias Efraimin poika, joka kuolee Gogin ja Magogin taistelussa Armilusta eli eräänlaista antikristusta vastaan sekä messias Davidin poika, joka tuhoaa Armiluksen ja hallitsee kuninkaana sen jälkeen.

Täyttymys Jeesuksessa

Jeesus Nasaretilaisessa nämä Vanhan testamentin messiaaniset profetiat kärsivästä ja kuolevasta sekä kuninkaana hallitsevasta messiaasta yhdistyvät, samoin profetiat messiaan papillisesta, profeetallisesta ja kuninkaallisesta roolista. Jeesus oli mitä suurimmassa määrin profeetta julistuksessaan ja opetuksessaan ja ihmeteoissaan. Hän oli myös pappi, joka omalla kuolemallaan ja ruumiinsa uhrilla sai aikaan pysyvän iankaikkisen sovituksen (Hepr. 8-10) niin, että Vanhan testamentin temppelin uhrikäytäntö kävi merkityksettömäksi ja perusti ruumiinsa temppelin (Joh. 2:18-22,21), joka on hänen seurakuntansa, jossa Jumalan Henki asuu (1. Kor. 3:16; 6:19). Jotkut kristityt uskovat tosin, että tämän ihmisistä rakennetun temppelin lisäksi Jeesus tulee vielä rakentaman fyysisenkin temppelin tuhatvuotiseen rauhanvaltakuntaansa muistoksi tekemästään sovitustyöstä, mutta tätä käsitystä ei moni kristitty hyväksy Heprealaiskirjeen opetusten perusteella. Jeesus on myös Isän Jumalan oikealla puolella ja hallitsee kuninkaana (Mark. 16:19; Hepr. 1:3; 8:1) ja tulee toisessa tulemuksessaan hallitsemaan kuninkaana näkyvästi tätä maailmaa (Hepr. 9:28; Ilm. 19:11-16).

Vanhan testamentin messiaanisissa profetioissa messiaasta käytetään hyvin usein nimitystä vesa tai verso (2. Sam. 23:2-7,5 Jes. 11:1; 53:2; Sak. 3:8; 6:12; Ps. 72:17). Nimen merkitys on sama, vaikka heprea käyttääkin hänestä usein synonyymisiä ilmauksia. Tällaisia nimityksiä on hepreaksi tsemach, netser, choter ja joneq, verbinä jinnon. Nimestä netser Matteuksen evankeliumi löytää viitteen Jeesukseen, jonka sanotaan olevan Nasaretilainen viitaten niin Vanhan testamentin profetioihin vesasta tai versosta ja Nasaretin kaupunkiin, jossa Jeesus eli suurimman osan elämäänsä (Matt. 2:23). Tämä versio tarkoittaa Vanhassa testamentissa erityisesti Davidin jälkeläistä. Nimitys vesa tai verso onkin eräänlainen koodinimi messiaalle, josta hänet tunnistaa messiaanisissa profetioissa, vaikka muitakin tunnusmerkkejä on kuten yhtäläisyydet muihin messiaanisiin profetioihin. Nimien siemen, messias, Davidin poika, tsemach, netser, choter, joneq, jinnon, pappi melkisedekin mukaan ja se profeetta lisäksi, messiasprofetioissa messiasta käytetään mm. seuraavia nimiä: Herran palvelija, kivi, kulmakivi, hallitsija Israelissa, David, jhwh meidän vanhurskautemme, Immanuel, Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhan ruhtinas, Herra, liiton lähettiläs jne. Nämä ja monet muut nimet viittaavat tuohon tulevaan henkilöön, joka tulee hallitsemaan kuninkaana kärsimyksensä ja kuolemansa jälkeen ja johon profeettana, pappina ja kuninkaana sopii yhteiseksi nimeksi messias.

Jeesusta kuvaavat Vanhan testamentin esikuvat eli tyypit

Suorien messiasprofetioiden lisäksi Uusi testamentti tulkitsee lukuisten niin sanottujen tyyppien eli (esi)kuvien (kr. typos; vrt. 1. Kor. 10:11 kr. typikoos) Vanhassa testamentissa viittaavan Jeesuksen elämään. Tällaisia tyyppejä, joiden antityyppi eli toteutuma Jeesus on, ovat mm. tietyt henkilöt kuten Joosef, Mooses, Joosua ja David, joiden elämä viittaa Jeesuksen kaltaiseen elämään jossain suhteessa. Joosefia ei Uudessa testamentissa tällaisena toisin mainita, mutta hänen kärsimyksensä ja korotuksensa ja siitä seurannutta siunausta on tällaisena yleensä pidetty. Nooan aikainen vedenpaisumus ja arkki kasteen vertauskuvana, samoin Kaislameren ylitys Mooseksen aikana ja Mooseksen toiminta Israelin kansan vapautumiseksi Egyptistä esitetään Jeesuksen lunastustyöhön viittaavana tyyppinä, Joosua nimeä myöten Jumalan valtakuntaan vievänä Jeesuksen tyyppinä, David Jeesuksen kuninkuuteen viittaavana tyyppinä. Tyyppeinä toimii myös esim. temppelijumalanpalveluksen uhritoimitukset viitteinä Jeesuksen täydelliseen uhriin.