Syksy tuo tullessaan hämärät illat, kosteuden ja kylmyyden. Poissa on kesän tuoksu ja kesän yöttömien öiden valoisuus. Kaikki näyttää arkiselta ja harmaalta. Ja radiossa soi jälleen Syksyn sävel aivan kuin merkkinä siitä, että on lupa olla synkkä ja alakuloinen. Tylsä arki on kuitenkin sitä normaalia ja usein parasta elämää. Nyt tavallisen arjen keskellä on hyvä pysähtyä miettimään elämää ja elämän tarkoitusta.

Ihmisen elämän voi määritellä ajanjaksoksi syntymän ja kuoleman välillä. Jobin kirja kuvaa ihmistä sanoen: “Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta.” Ihmisen levottomuus kertoo elämän tarkoituksen pohtimisesta ja erityisesti pohdimme oman henkilökohtaisen elämämme tarkoitusta. Mikä on sitten elämän tarkoitus? Sitä kysytään usein ikään kuin kysyjä ei edes odottaisi saavansa vastausta tai että vastausta ei edes olisi olemassa.

Toinen tapa kysyä tämä kysymys – ehkä se, johon meidän on helpompi vastata – on: “Mikä on hyvä elämä?” Monia vastauksia annetaan elämän tarkoituksesta ja hyvästä elämästä kuten: Seuraa sydäntäsi. Tartu elämään. Rakasta ja ole rakastettu. Etsi onnea. Yritä parantaa elämäsi. Toteuta itseäsi ja tavoittele onnea. Tee oikeita päätöksiä. Ole oma itsesi ja rehellinen itsellesi. Mene naimisiin ja perusta perhe. Tee mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monille ihmisille.

Jokainen ihminen haluaa ymmärtää elämän tarkoituksen omalla tavallaan, sillä ilman tarkoitusta elämästä tulee, kuten sanotaan, “huonekalujen uudelleenjärjestelyä Titanicilla” – ajantappamista väistämättömään loppuun asti.

Onneksi Jumala ei ole jättänyt meitä yksin epätoivoon ja tietämättömiksi. Hän on antanut meille ymmärryksen ja elämän käsikirjan Raamatussa. Ja koko Raamatun ydinsanoma löytyy tiivistettynä pienoisevankeliumista: “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Tuossa lyhyessä jakeessa sanotaan paljon: Jumala on rakkaus ja hän rakastaa luomaansa maailmaa. Ja jokainen, joka uskoo Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseen, hänellä on ikuinen elämä.

Jumala on meidän Luojamme. Elämän tarkoitus on tuntea Jumala ja elää Jumalan yhteydessä nyt ja ikuisesti. Tämä on elämän kaunis tarkoitus. Ihminen on luotu Jumalaa varten.

Voisimme jopa sanoa, että elämän tarkoitus on olla onnellinen. Mutta ei niin, että onnellisuus on itsetarkoitus, vaan onnellinen Jumalassa, mikä on suurinta onnea. Jumala haluaa meidän kokevan syvimmän mahdollisen ilon – ilon hänessä. Mikään vähempi ei ylistä Jumalaa, eikä se voi tyydyttää meitäkään.

Onneksi emme ole ensimmäiset ihmiset, jotka ajattelevat näitä asioita. Monet, jotka ovat menneet ennen meitä, ovat samalla tavoin yrittäneet ymmärtää tarkoituksen, miksi Jumala loi meidät. Apostoli Paavali kiteyttää Jumalan etsimisen seuraavasti: “Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä.”

Elämän tarkoitus on elää elämä Kristuksen kanssa. Kristuksen kautta meillä on pääsy tähän elämään ja usko Kristukseen tuo elämän todellisen tarkoituksen. Hän valaisee pimeimmätkin syksyn illat ja pimeimmät ajatuksemme ja tuo valon elämämme harmauteen. Hänessä löydämme ilon, joka ylittää maailman tarjoamat ohimenevät ilot, ja tarkoituksen, joka antaa merkityksen kaikelle mitä teemme.

(Yle aamuhartaus 8/2024)