Piispankokous avasi ehtoollispöydän luterilaisen ehtoolliskäsityksen hyväksyville kristityille. Onko pöytä avoin myös baptistille? Luterilainen käsitys Kristuksen todellisesta läsnäolosta ehtoollisaineissa edustaa Tampereen baptistiseurakunnan pastori Tapio Lohikon mukaan reaalipreesens-oppia.

 

– Baptistina en usko näin, vaikka uskonkin Kristuksen olevan läsnä ehtoollista viettäessämme. Muttei leivässä ja viinissä!

Näkemyksen jakavat muutkin aihetta kommentoineet pastorit ja seurakuntien johtajat. Aki Liukko Vaajakosken seurakunnasta tosin mainitsee kuulleensa luterilaisten pappien ja seurakuntalaisten opettavan toisinkin. Hänen osallistumisensa luterilaiseen ehtoolliseen riippuu tilaisuuden kokonaisuudesta.

– Tunnen monia, jotka eivät jaa luterilaista oppia kasteen pelastavasta vaikutuksesta ja ehtoollisesta, mutta haluavat silti toimia kirkossa. Heidän kanssaan voin jakaa ehtoollisyhteyden. Jos tilaisuudessa tuodaan esiin ajatus Kristuksen todellisesta läsnäolosta ehtoollisessa tai sen pelastava vaikutus, jään ulkopuolelle.

Avoimenakin suljettu

Tapio Lohikko näkee luterilaisen uskon ehtoollisella lahjoitettavaan anteeksiantoon reaalipreesens-oppiin perustuvaksi, eikä siksi jaa käsitystä.

– Piispojen linjauksen mukaan en minä – tai tavallani uskova baptisti – ole tervetullut luterilaiselle ehtoolliselle. Asiasta on tarpeen opettaa seurakunnissamme.

Vihtavuoren seurakunnan pastori Markku Tiitinenkin näkee luterilainen ehtoollisen pysyvän baptistille suljettuna.

– Synnit saa anteeksi tunnustamalla. Jeesus muuttaa sitten Pyhän Hengen kautta elämämme.

Syntien anteeksiantamisen ehtoollisessa katsoo epäraamatulliseksi Turun seurakunnan pastori Pauli Rahkonenkin. Hänestä luterilainen opetus johtaa siihen, että ehtoolliselle voi osallistua uskosta osatonkin. Se ei Raamatun mukaan ole mahdollista.

 

Muisto- ja yhteysateria

Aki Liukko korostaa baptistiseen tapaan Jeesuksen asettaneen ehtoollisen uskovaisten yhteysateriaksi, jossa muistamme ristin uhria ja Jumalan siinä tekemää uutta liittoa häneen uskovien kanssa. Markku Tiitinenkin katsoo, että ehtoollisella muistellaan Jeesuksen rakkauden työtä ja valtavaa armoa.

– Ehtoollinen on ja pysyy muistoateriana, Kauhajoen seurakunnan pastori Jussi Latvalakin toteaa.

 Yksipuoliset ehdot

Vaajakosken seurakunnan pastori Iisak Liukko näkee kristittyjen yhteyden, ehtoollispöydässäkin, hyvänä ja tavoiteltavana asiana.

– Toinen kysymys on, onko piispainkokouksen lausunto askel tähän suuntaan. Sanamuoto ei ole täysin selkeä, mutta jos vaatimuksena on luterilaisen ehtoolliskäsityksen omaksuminen, en voi pitää lausuntoa kovin ekumeenisena, enkä näe voivani osallistua luterilaiselle ehtoolliselle.

Liukon mukaan ekumenian lähtökohtana pitäisi olla toisen näkemyksen kunnioittaminen ja halu todelliseen keskusteluun. Luterilaisten piispojen yksipuoliset päätökset ehtoollisvieraanvaraisuudesta eivät luo todellista yhteyttä kirkkokuntien välille.

– Yhteys syntyy yhteisen dialogin pohjalta. Lausunnosta tulee vaikutelma, että halutaan sanoa, että voitte osallistua luterilaiselle ehtoolliselle, jos ehtoollisnäkemyksenne on “riittävän luterilainen”. Toivoisin tavoitteena olevan riittävä yksimielisyys ehtoollisesta, ei “riittävä luterilaisuus”.

Lohikkokin tunnistaa ristivedon vieraanvaraisuuden ja sen ehtojen välillä.

– Kuullessaan sanan ”vieraanvaraisuus” moni voi luulla sen tarkoittavan samaa kuin ”avoimet ovet” tai ”tervetuloa”. Siihen liittyvät kuitenkin selkeästi ilmaistut tiukat ehdot.

Mitä opettaa?

Jussi Latvala toteaa, ettei missään tapauksessa suosittele seurakunnalleen luterilaiselle ehtoolliselle osallistumista.

Tapio Lohikko kokee, ettei haluaisi opettaa vain kielteisesti, vaikkei suhtaudu asiaan myönteisestikään. Myönteistä hänen mukaansa tosin on, että piispat ovat tehneet selväksi ehtoolliseen tilapäisestikin osallistuvaa koskevat vähimmäisvaatimukset.

– Moni on virheellisesti luullut luterilaista ehtoollista ”avoimeksi” ja pitänyt tapanaan siihen toisinaan osallistua.

Ekumeenisen työn myönteisiin tuloksiin liittyy ymmärryksen kasvaminen paitsi muiden opista ja perinteestä, myös omasta. Piispainkokouksen päätös herättää parhaimmillaan tietoista pohdintaa siitä, mitä ehtoollinen meille baptisteina edustaa, ja mikä on henkilökohtainen suhteemme siihen.

Maija Latvala