Rukouksen merkitys nousee toistuvasti esiin, kun Open Doorsin työtä Suomessa johtava Johanna Kultalahti kertoo työstään ja siinä kohtaamistaan tilanteista: ”On hirmu keskeistä ja tärkeää, että saamme aikaan rukousliikettä vainottujen hyväksi.”

”Kiinnostaisiko järjestötyö?”

Johanna Kultalahti oli hoitanut työurallaan lähinnä hallinnollisia tehtäviä yrityspuolella. Terveystieteitä opiskellessaan hän piti mahdollisena, että päätyisi työskentelemään terveysalan järjestössä. Nyt vanhempainvapaa oli päättymässä ja uusi työ etsinnässä.

Miika Auvinen pisti Johannan tilanteen merkille sosiaalisessa mediassa. Hän oli juuri avannut Suomeen vainottujen kristittyjen tukemiseen keskittyneen Open Doors -järjestön toimiston. Miikan suora kysymys sai Johannan lähettämään hakemuksen toimistosihteerin tehtävään.

– Tuli ahaa-elämys, että järjestötyöhän todella kiinnostaa. Aiemmasta työkokemuksestakin olisi hyötyä.

Työ alkoi vuonna 2017. Toimisto on sittemmin kasvanut tasaisesti. Sillä on jo viisi kokoaikaista ja yksi osa-aikainen työntekijä.

– Suomessa vielä nuorena järjestönä olemme kehittäneet toimintaa yhdessä. Jokainen uusi ihminen tuo mukanaan uutta.

Reilu vuosi sitten Miika Auvinen siirtyi vastaamaan Suomen Open Doorsin ulkosuhteista. Johannasta tuli toiminnanjohtaja, jonka vastuulla ovat talous ja hallinto.

Evankeliumin asialla edelleen

Aikuistua voi myös keikkabussissa. Johanna kuului kolmentoista vuoden ajan kristillistä metallia soittaneeseen HB-yhtyeeseen.

– Oliko se enemmän harrastus vai työ? Suurta taloudellista hyötyä ei tullut, mutta uskosta pääsi kertomaan musiikin ja spiikkien kautta. Bändi on keskeinen osa nuoruuttani. Jotakin vain piti siinä sivussa opiskella. En miettinyt, päätyisinkö palkkatyöhön hengelliselle kentälle.

Kun niin kävi, alkoi piirtyä kaari bändivuosilta nykytehtäviin. HB:n toimintaa ohjasi ajatus evankelioinnista ja ihmisten tavoittamisesta. Sanoma oli selkeää. Myös Open Doorsin työssä ollaan evankeliumin asialla.

– Meiltä ei lähde lähetystyöntekijöitä, mutta pyrimme mahdollistamaan, että kristityt voivat elää maissaan ja olla suolana ja valona, viedä evankeliumia eteenpäin.

Vainoa kristillisessä maassa

Nykyaikaiset kristittyjen vainot eivät ole olleet Johannalle ennestään tuntematon asia. Niiden määrä, laajuus ja muodot ovat silti myös yllättäneet.

– Jos miettii WWL-listalla olevia Meksikoa ja Kolumbiaa, ei heti miellä, että niissä on vainoa. Ne ovat katolisia, kristillisiä maita. Vainoa harjoittavat sissi- ja rikollisjoukot, joiden toimintaa kristityt eivät hyväksy. Väli-Amerikan alkuperäiskansojen parissa saatetaan myös syrjiä ja sortaa kristityksi kääntyviä.

Välillä huomamme työtiiminä, että jokaisella on joku tarina, joka on osunut kovemmin.

WWL viittaa Open Doorsin vuosittain julkistamaan World Watch List -raporttiin. Sen laatii järjestön itsenäinen tutkimusyksikkö. Raportissa listataan 50 kristityille vaarallisinta maata ja tarjotaan tietoa niiden vainotilanteesta. Vainon määrä, keinot, vakavuus, sukupuolittuneisuus tai vainoa harjoittavat tahot vaihtelevat.

Tammikuun puoliväliin sijoittuvan WWL-raportin julkistamisen tiivis valmistelu alkaa jo loppusyksystä.

– Joululomien jälkeen tahti kiihtyy. Raportti on viestinnällisesti hyvin tärkeä. Työmme perustuu niihin trendeihin, joita tutkimusdatasta nousevat ja maihin, joita listalla on. Pyrimme tukemaan niiden kristittyjä.

Sekulaari media haasteena

Vaikka Open Doorsilla on Suomessa vasta vajaa seitsenvuotinen historia, kristilliset mediat huomioivat jo hyvin vuosittaisen World Watch List -raportin.

– Haasteellisempaa on saada asia läpi sekulaarissa mediassa. MTV nosti vuonna 2018 aiheen televisiouutisiin saakka. Sittemmin on ollut hiljaisempaa, mutta tänäkin vuonna jotkut paikallislehdet ovat tehneet nostoja raportista verkkosivuillaan.

Johanna luettelee Sipoon Sanomat, Keski-Uusimaan, Tamperelaisen ja Länsiväylän. Tamperelainen tavoittaa printtinä ja verkossa yhteensä yli 190 000 lukijaa ja Espoossa ilmestyvä Länsiväyläkin liki 150 000. Eivät siis mitään pikkumedioita.

Onnistunut tiedottaminen on Open Doorsin työn keskiössä. Kansainvälinen järjestö hoitaa varsinaisen avustustyön, jossa hyödynnetään paikallisia yhteistyötahoja. Suomen toimiston kaltaisen ”beissin” päätehtävä on tiedottaa työstä ja tarpeista, kerätä varoja ja rakentaa rukoustukea.

– On hirmu keskeistä ja tärkeää, että saamme aikaan rukousliikettä vainottujen hyväksi.

Paikalliset toimistot voivat jossain määrin valikoida tiedottamisen painotuksia. Suomessa on pidetty esillä Toivoa Lähi-Itään -kampanjaa, jolla kerätään varoja Syyrian ja Irakin kristittyjen auttamiseen. Toimiston alkuvaiheissa pohjolaan ylsi pakolaisaalto. Suomeen saapui turvapaikanhakijoita etenkin juuri Irakista ja Syyriasta. Open Doorsilla oli kertoa oma näkökulmansa alueen tilanteesta.

Aina on toivoa

– Välillä joutuu perustelemaan, että miksi vain kristityt, Johanna myöntää.

Vaikka Open Doors tekee työtään juuri vainottujen kristittyjen parissa, esimerkiksi WWL-raportin tulokset korreloivat usein muidenkin vähemmistöjen kokeman vainon kanssa.  

– Kyllä me tunnistamme ja tunnustamme, että monet vähemmistöt ovat vaikeassa tilanteessa. On järjestöjä, jotka keskittyvät vaikkapa naisten tai eläinten oikeuksiin. Vainotut kristityt on se, mihin me haluamme keskittyä.

Työtä riittää. WWL-raportin tiedot ovat vuosi vuodelta hälyttävämpiä. Vainottujen kristittyjen määrä on jälleen ennätyslukemissa. Mistä tartuntapinta toivolle?

– Kentältä tulevat pienet, hyvät tarinat tuovat toivoa. On autettu yksittäistä ihmistä tai ihmisjoukkoa. Vainottujen oma toiveikkuuskin luo toivoa ja puhuttelee. Muutama vuosi sitten Suomessa oli vierailija Egyptistä. Hän pyysi, ettemme rukoilisi vainojen loppumista, vaan että kristityt kestäisivät vainot ja voisivat elää niiden keskellä uskoaan todeksi.

Egyptin koptikristityt ovat olleet vakavien väkivaltaisten hyökkäysten kohteena. Yhteisö ei ole lähtenyt koston tielle, mikä on puhutellut monia.

Meiltä ei lähde lähetystyöntekijöitä, mutta pyrimme mahdollistamaan, että kristityt voivat elää maissaan ja viedä evankeliumia eteenpäin.

– Nämä tilanteet ovat usein käsittämättömän rankkoja, mutta evankeliumi menee niiden kautta eteenpäin. Siinä on toivoa.

Open Doorsin viestinnällinen linjaus on löytää aina nimenomaan toivon näkökulma. Kun aihe on valmiiksi rankka, yksityiskohtia ei avata tarkasti. Sen sijaan keskitytään kertomaan, mitä vainottujen hyväksi voi tehdä.

– Aina on toivoa. Jumala on kaiken keskellä. Hänellä on hyvät ajatukset ja suunnitelmat. Hän kuulee rukoukset, vaikkemme saa aina itse tietää, millä tavoin ne kantavat hedelmää ja tuovat avun.

Vahva usko hämmästyttää

Jumalan työ näkyy siinä uskon vahvuudessa, jota monilla kristityillä vainosta huolimatta on.

– Tahto lähteä seuraamaan Jeesusta täällä ja toisaalta siellä, missä vaino on kovaa – siinä painitaan aika erilaisissa päätöksen vakavuuden asteissa, Johanna pohtii.

Hän muistaa nuoren miehen, joka kulki toisia kristittyjä tapaamaan valtavan pitkiä matkoja räntäsateessa.

– Suomalaiskristitty miettii usein sunnuntaisin, jaksaako lähteä autollakaan. Yksi vierailija Intiasta näki, miten valtavissa kirkoissamme on kourallinen väkeä. Hän sanoi, että kyllä meillä on enemmän ongelmia kuin heillä.

Viime aikoina Johannaa on koskettanut irakilainen isä Daniel, nuorehko piispa, jonka perhe pakeni maasta uhkailun vuoksi. Daniel jäi. Nuoren sukupolven herääminen on hänen sydämellään.

– Isä Daniel haluaa tuoda jotakin uutta koko yhteiskuntaan. Miten toiveikas hän jaksaa olla! Kristinuskossa on yhteiskunnallistakin muutosvoimaa.

Yhteistä aikaa rukoukselle

Rukous on työtä toivon suuntaan. Sen kautta voi vaikuttaa maantieteellisesti ja kokemuksellisesti itselleen kaukaisiin tilanteisiin.

– Se on niin tärkeää. Vainottuja rohkaisee jo tieto, että heidän puolestaan rukoillaan. He rukoilevat myös toistensa ja toisissa maissa vainottujen puolesta, ja haluavat tietää, mikä on kristittyjen tilanne eri puolilla.

Johanna iloitsee, että saa olla osa yhdessä rukoilevaa työyhteisöä. Hän ymmärtää, että vaino voi tuntua rukousaiheena laajalta ja vaikeasti tartuttavalta.

– Open Doors julkaisee paperista rukouskalenteria. Joka päivälle on konkreettinen, tiivis rukousaihe jopa yksittäisen ihmisen puolesta, Johanna vinkkaa.

Open Doorsin sosiaalisen median tilejäkin seuraamalla saa sytykettä rukoukseen. Mutta voiko turvallisesta länsimaasta käsin tehdä muutakin?

– Kyllä. Vainon todellisuudesta kertominen on tärkeää, ja toki työtämme voi tukea myös taloudellisesti.

Perhe irrottaa työstä  

Sekä järjestötyö että työ hengellisellä kentällä tuppaavat muodostumaan elämäntavaksi. Työn ja vapaa-ajan raja häilyy, minkä Johannakin tunnistaa.  

– On paljon positiivista imua. Se vaikeuttaa työn rajaamista. Onneksi lapset maadoittavat elämää. Heidän kanssaan on oltava vielä intensiivisesti läsnä. Musiikki ja liikunta ovat myös vastapainoa toimistotyölle.

Toisinaan vainottujen tarinat tulevat hyvin liki. Äitinä etenkin lasten kokema kärsimys voi jäädä pitkäksikin aikaa mieleen.

– Välillä huomamme työtiiminä, että jokaisella on joku tarina, joka on osunut kovemmin.

Johanna tiedostaa, että voidakseen tehdä työtään, hänen on oltava tarkkana, ettei mikään jää liikaa painamaan. Tukea haetaan matalalla kynnyksellä.

– Rukous on tärkeä tapa käsitellä vaikeita tarinoita. Helpottaa, että kannamme niitä myös työyhteisönä.