Modernit nuoret suunnistavat usean majakan mukaan.
Lari Kemiläinen
Millaisia ovat nykynuoret? Tämän kysymyksen nosti esille Euroopan Baptistiliiton syksyn kokouksessa saksalainen Mieke Bethke. Hän esitteli kokousedustajille roomalais-katolisen kirkon Saksassa teettämän tutkimuksen, jossa tutkittiin nuorison aatemaailmaa.
Seitsemän ryhmää, neljä tavoittamatonta
Sinus Sociovision -tutkimusyhteisön tekemä kartoitus löysi saksalaisnuorista seitsemän erilaista asenneryhmää, joita tutkimuksessa kutsuttiin nimellä miljöö, toimintaympäristö.
Katolisen kirkon seurakuntien nuorisotyön piirissä toimivien nuorten joukossa oli näistä ryhmistä edustettuna vain kolmenlaisia nuoria, hallitsevana ryhmänä aatemaailmaltaan keskiluokkaiset nuoret, joita on kaikista nuorista vain noin 14 prosenttia.
Ylläoleva kaavio esittää nämä miljööt suhteessaan koulutukseen ja uusien asioiden tavoittelemiseen.
Perinteisyys houkuttaa harvoja
Miljööt jaettiin edelleen kolmeen ryhmään sillä perusteella, miten avoimia ryhmässä ollaan uusille vaikutteille.
Perinteisimpään ryhmään kuuluu oikeastaan ainoana perinnenuorten miljöö. Nämä nuoret kokevat turvalliseksi “näin on aina tehty”-ajattelun ja arvostavat tunnettuja ja koeteltuja asioita. Seurakuntien työllä on hyvät mahdollisuudet tavoittaa heidät perinteisellä kristillisyydellä, mutta saksalaisnuorista heitä on vain nelisen prosenttia.
Postmodernit alttiita muutokselle
Postmoderniin ryhmään kuuluu eniten nuoria. Keskiluokkaiset nuoret, joita on 14 prosenttia saksalaisnuorista, haluavat elää “ihan tavallisen elämän”, menemättä äärimmäisyyksiin. He tahtovat olla moderneja ja sopeutua ympäristöönsä. Tämä ryhmä on seurakuntien nuorissa parhaiten edustettuna.
Jälkimaterialistiset nuoret hylkäävät kulutukseen ja globalisaatioon perustuvan arvomaailman. He muodostavat vakaumuksensa vasta myöhemmällä nuoruudessaan ja heitä nähdään seurakunnissa jonkun verran, mutta ei paljoa.
Ulos jätetyt ja jättäytyneet
Myöskin postmoderniin ryhmään kuuluvat kulutusmaterialistiset nuoret ovat syrjäytyneitä tai marginaaliin jääneitä nuoria, jotka kompensoivat syrjään jäämistään hankkimalla “oikean merkkisiä” kulutustavaroita ja statussymboleja tunteakseen kuuluvansa johonkin. Heillä on usein rikkinäinen perhetausta, jota paikataan kaveriporukoiden tiukalla nokkimisjärjestyksellä tai perinteisten roolimallien korostamisella.
Jopa neljännes saksalaisnuorista mahtuu hedonististen nuorten määritelmään. Nämä nuoret vastustavat kaikkia heille asetettuja vaateita ja vaalivat kuvaa itsestään valtavirran ulkopuolisina hylkiöinä.
Kokeilijat ja suorittajat
Tulevaisuuden mahdollisesti johtavana miljöönä tutkijat pitävät modernien suorittajanuorten ryhmää. Nämä nuoret ovat avoimia kaikelle uudelle ja ottavat harppauksia tieteellisissä ja teknologisissa löydöissä. He ovat uraorientoituneita ja tarttuvat tilaisuuksiin päästäkseen eteenpäin.
Kokeilevat nuoret ovat kaikista avoimimpia muutokselle. He haluavat kokea jatkuvasti jotain uutta ja etsivät uusia elämyksiä ja ajatuksia. Kirkko ja sen sanoma on tälle joukolle lähes merkityksetön.
Maailmassa, vaan ei maailmasta
On selvää, että edellä kuvattujen ryhmien nuorista monet vaalivat arvoja, jotka ovat ristiriidassa kristillisen elämän kanssa. Voimmeko siis odottaakaan, että nämä kaikki ryhmät olisivat edustettuina seurakunnassa?
Evankeliumi kuuluu kaikille, ja samoin kuin käännämme raamattua eri kielille, voimme nähdä nämä eri miljöötkin omina “kielialueinaan”, joille kristinuskon sanoma voidaan tulkata. Ymmärtämällä niihin kuuluvia ihmisiä voimme oppia myös sen, mitä he evankeliumissa eniten kaipaavat.
Sen tunnustaminen, että kaikkia nuoria emme saa kutsuttua tilaisuuksimme, motivoi meitä myös astumaan ulos mukavuusvyöhykkeeltämme etsimään niitäkin nuoria, joilla on vähän yhteistä seurakunnan nuorten kanssa.
Toisaalta on fakta, että seurakuntalaisten lapsetkin kasvavat samassa maailmassa ja voi hyvinkin orientoitua jonkun modernin miljöön mukaan. Onko seurakunnassa tilaa ilmaisun- ja kokeilemisenhaluisille nuorille? Vedämmekö rajoja perinteen vai elävän uskon ehdoilla?
Ihminen roolinsa takana
Mieke Bethken esitelmää seurasi ryhmäkeskustelu, jossa pohdimme, miten luoda silta nuoreen, joka tuntuu elävän aivan eri maailmassa.
Totesimme, että tutustumalla nuoreen ja kiinnostumalla aidosti hänestä ihmisenä, ei roolin esittäjänä, voidaan silta rakentaa.
