Tummat pilvet vyöryvät
taivaanrannan takaa,
uhkaavina,
peittävät kohta taivaan,
pimeyskö voittaa,
epäusko ja toivottomuus,
katoaako polku näkyvistä?
Älä pelkää,
arka sydämeni,
älä unohda,
valo voittaa, ja elämä,
tänään on kevät
lähempänä kuin eilen,
odota, vielä nousee ruohonkorsi
kuolleesta maasta ja kallion raosta,
valkovuokko nostaa
päänsä aurinkoa kohti.
Vielä kaikuu metsä
lintujen laulusta,
ja kuljen kukkaniityn läpi,
värien ja tuoksujen.
---
Tummat pilvet vyöryvät,
peittävät taivaan.
Ilta on tulossa,
pelottavat varjot
ja yön pimeys.
Kuihtuvatko kukat,
vaikeneeko linnun ääni?
Odota Herraa,
arka sydämeni,
ei pimeys ole Hänelle pimeä.
Yö valaisee kun päivä,
pimeys on kuin valkeus.
Hän tulee, tarttuu käteeni,
Hän tuntee tien,
kulkee kanssani
läpi varjojen,
tukee ja taluttaa.
Älä pelkää, arka sydämeni,
Hän tulee,
on kerran kevät,
joka ei lopu.
---
Vielä laulavat linnut, ja
kukkaniityt hehkuvat
tuhansissa väreissä.
Kevät on tänään päivän
lähempänä kuin eilen.