Raili Huhtalan työjakso Sierra Leonessa on edennyt viimeisiin viikkoihin. Vaikka opepajat ja käsityöpajat ovat monin tavoin merkityksellisiä, seurakuntien lapsityöntekijöiden kouluttaminen sytyttää erityisellä tavalla.

Toimin toisena kouluttajana Sierra Leonen baptistikirkon (BCSL) kaksipäiväisessä lapsityöpajassa Gbendembun seurakuntien alueella. Koulutukseen oli lähetetty yhdeksästä lähialueen seurakunnasta tai rukouspiiristä 18 osallistujaa: pastoreita, nuoria miehiä ja muutama nainen. Gbendembu itsessäänkin on vain pieni keskusta, mutta baptistikirkolla on alueella 14 kirkkoa tai rukouspiiriä ja lisäksi yläkoulu, lukio ja kylissä 11 alakoulua.

Opepajat ovat hyödyllisiä, koska ne auttavat pieneltä osaltaan köyhää ja kouluttamatonta kansakuntaa parempaan tulevaisuuteen. Käsityöpajoissa taas autan tyttöjä saavuttamaan uuden taidon, joka puolestaan auttaa heitä työllistämään itsensä.

Pyhäkoulunopettajia opettaessani koin kuitenkin kaikkein suurinta iloa. Koska Jumala rakastaa lapsia, hän rakastaa suuresti myös aikuisia, jotka uhraavat aikansa lapsille. Sierra Leonen seurakunnissa on paljon lapsia, joskus miltei puolet sunnuntain kirkkoväestä. Pyhäkoulut pidetään ennen jumalanpalvelusta. Monet tulevat kuitenkin myöhässä joko perheineen tai kaverin kanssa. Lapset osallistuvat kiltisti varsinaiseen pitkään jumalanpalvelukseen. 

Työtoverini pastori Samuel Kortu Kamara puhui pajassa hyvän opettajan ominaisuuksista ja opetti ryhmätöiden kautta valmistamaan raamatunkertomusta (oheinen kuva). Omassa opetuksessani painotin lapsen arvostamista ja kohtaamista. Toki minun on sanottava, että sierraleonelaiset ovat hyviä lasten kanssa, myös miehet. Kuka tahansa taluttaa koululaisen kadun yli. Ehkä siitä syystä itsetunto on korkealla vielä aikuisenakin. Lapsen kuunteleminen pyhäkoulussa on vaikeampaa, koska ryhmät ovat suuria.

Pääasiassa tarjosin koulutuksessa ideoita opetuksen ja pyhäkoulun elävöittämiseksi. Kuvamateriaalin puute on täkäläisen lapsityön suuri ongelma. Toki hyvällä mielikuvituksella ja viitseliäisyydellä valittu yksikin esine riittää elävöittämiseksi. Koulutuksen lopuksi jokainen opetusryhmä sai pienen kuvallisen lasten raamatun, joita hankin Logos Hope -laivalta (oheinen kuva).

Raamatun opetukseni perustui niin sanottuun sanattomaan kirjaan. Tiedättehän, viisi väriä: kulta, musta, punainen, valkoinen ja vihreä, joiden perusteella voi kertoa evankeliumin. Jokainen koulutukseen osallistunut valmisti kirjasen itselleen ja opetteli myös jakamaan evankeliumin sen avulla omalle parilleen (oheinen kuva).

Koin siunausta, kun sain opettaa Jumalan sanaa. Lapsityöpajan jälkeen oli heti perään opepaja Makenissa. Ehkä tahtimme on ollut liian kova, sillä sairastuin, ja päätimme pitää seuraavaksi pidemmän tauon. Tämän ”köhän” kanssa on ollut kotioloissa hetki aikaa pysähtyä ja ajatella. Miten saisin enemmän kokea juuri kaikkein tärkeimmän Sanoman jakamisen iloa? Haluan rukoilla, että Vapahtajamme rakkaus olisi enemmän esillä myös muissa pajoissamme ja arjen kohtaamisissa, koska juuri Jumalan läsnäolo tuo ilon.

Sanattoman kirjan punainen väri paljastaa pitkäperjantain sanoman ja valkoinen viestii pääsiäisen ilon. Iloitse siitä, mitä Vapahtaja on tehnyt puolestamme. Kirjan kultaiset kannet kertovat, miten Hän tälläkin hetkellä rukoilee meidän puolestamme, ymmärtää meitä ja armahtaa meitä.

Siunattua lähestyvää pääsiäistä!