Vesa Arvo Väyrynen 11.07.1938 – 27.12.2021

Vesa Väyrynen menehtyi Tampereella yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolla äkilliseen sairauteen viime vuoden viimeisenä maanantaina. Hän oli kuollessaan 83 vuoden ikäinen.

Vesa syntyi vuoden 1938 heinäkuussa Impilahden Pitkärannassa, joka oli Suomen silloista Raja-Karjalaa. Elna ja Einar Väyrysen perheen kolmas lapsi oli vain vuoden ikäinen, kun perhe siirtyi sodan jaloista Enson ja Savon kautta Tampereelle. Kaupungista tuli sittemmin kuusilapsiselle perheelle pysyvä koti ja Tampereen baptistiseurakunnasta kotiseurakunta.

Sotien jälkeen teollisuuskaupungissa oli runsaasti lapsia. Suurille ikäluokille järjestettiin paljon toimintaa. Myös baptistien rukoushuoneella Tammelassa toimi hyvin lapsirikas pyhäkoulu. 6-vuotias Vesa oli pyhäkoulun vakio-oppilas, jota sekä musiikki että Raamatun kertomukset kovasti kiinnostivat. Varsinkin, kun opettajana oli juuri sodasta palannut Vesa Jauhiainen.

Pyhäkoululla olikin merkittävä vaikutus Vesan elämään. Se johdatti hänet seurakunnan yhteyteen. Eräänä iltana vuonna 1951 hän oli aivan tavallisessa pyhäillan kokouksessa Pinninkadun rukoushuoneella. Saarnaaja Matti Lehtonen puhui Jeesuksen takaisintulemisesta ja uskovien ylösotosta. Puhe kosketti Vesaa, sillä hän oli epävarma, olisiko hän joukossa, joka kohtaa Jeesuksen pilvissä. Vesa päätti varmistua asiasta. Kokouksen lopussa hän nousi ylös, käveli toiseen penkkiriviin ja polvistui. Vesa kertoi Matti Lehtoselle hätänsä, tunnusti syntinsä ja saarnaaja julisti hänelle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Siitä alkoi 13-vuotiaan Vesan matka Jeesuksen seuraajana. Samana vuonna hänet myös kastettiin ja liitettiin seurakuntaan.

Ammattikoulun metallilinjan opintojen jälkeen Vesa oli valmis työelämään. Kolmen vuoden ajan hän toimi todella monessa työpaikassa: metalliverstaassa, kahdeksassa kenkätehtaassa sekä lakkitehtaassa. Kenkien suunnittelu kiinnosti Vesaa suuresti ja hän harkitsi vakavasti mallimestarin ammattia. Tullin Kenkä olisi ottanut hänet oppipojaksi valmistumaan tähän arvostettuun ammattiin, mutta suurempi voima veti kuitenkin Vesaa Vaasaan Suomen baptistiyhdyskunnan raamattuopistoon. Siellä 18-vuotias nuorukainen aloitti kolmivuotisen opiskelun yhdessä Jorma Lempisen kanssa syksyllä 1956.

Opistovuodet olivat hyviä vuosia. Vesan ja Jorman yhteistyö toimi. Pohjanmaan tupa- ja telttakokoukset loivat hyvän harjoittelukentän näille sanallisesti, musikaalisesti ja humoristisesti lahjakkaille opiskelijoille. Rehtori Mikko Kolomaisen opetus sopi Vesalle hyvin, sillä se oli asiantuntevaa, suunnitelmallista ja vaativaa. Rehtori oli Vesalle saarnaajan esikuva.

Pyhäinmiestenpäivänä vuonna 1963 Vesa solmi avioliiton Tuula Ryhäsen kanssa. Avioliitto kesti 50 vuotta ja perheeseen syntyi kolme energistä poikaa: Joel, Miika sekä Sakari. Nyt kullakin pojalla on jo oma perhe. Vesan ja Tuulan lastenlapsia sekä lastenlastenlapsia on kaikkiaan kaksikymmentä.

Vesan suuresti arvostama puoliso sai taivaskutsun joulukuussa vuonna 2013. Nöyrä sitoutuminen tehtäviin kotona, työssä ja seurakunnassa oli Tuulalle tyypillistä. Vesa sanoikin, että joinain päivinä Tuula oli kuin kolmivuorotyössä: koti, hattuliike Modest Select sekä seurakunnan musiikki.

Raamattuopiston ja perheen perustamisen jälkeen Vesa työskenteli kuusi vuotta Tampereen tunnetuimmassa valintamyymälässä, Valinta Vikkulassa. Hän oli helluntailaisen kauppiaan oikea käsi. Samaan aikaan Vesa toimi myös seurakuntamme saarnaajana vuosina 1967–69 sekä pastorina vuoden ajan vuosina 1982–83. Seurakunnan vanhimmistossa hän palveli yli 55 vuotta.

Värilaasti Oy:n palveluksessa Vesa teki pitkän uran vuosina 1969–1987. Allan Auttilan perustamassa yrityksessä hän teki lähes kaikkea: suunnitteli tuotteita ja markkinointia, valmisti värimalleja ja toimi myyntipäällikkönä. Tämän työrupeamansa loppusuoralla hän ehti vielä mukaan yrityksen kaupankäyntiin Venäjälläkin.

Luonteva jatke rakentajan työuralle oli oman yrityksen perustaminen. Pis-Mark Oy syntyi vuonna 1987. Isä ja pojat muodostivat rakentajatiimin, jolla oli Vesan kautta vankka kokemus sekä uudis- että korjausrakentamisesta. Taidollisten poikien myötä työtehtäviä avautui Pirkanmaalla, pääkaupunkiseudulla, Varsinais-Suomessa ja Keski-Suomessa. Kun Vesa täytti 80 vuotta, pojat määräsivät, että nyt isän on aika lopettaa raskaammat työt. Niin kävikin, mutta vasta 82-vuotiaana hän oli valmis luopumaan kevyemmistäkin töistä.

Jumalan luomuksina tiedämme, että kullekin on annettu leivisköitä käytettäviksi lähimmäistemme hyväksi ja Luojamme kunniaksi. Ei kuitenkaan ole aivan tavanomaista, että Luoja on uskonut niin monta leiviskää yhdelle miehelle, joka sen lisäksi myös haluaa laittaa ne käyttöön Jumalan valtakunnan työn edistämiseksi ja lähimmäisten hyväksi. Vesan ammatti olisi voinut olla vaikkapa timpuri, muurari, puuseppä, mallimestari, mainosgraafikko tai sisustussuunnittelija. Toimitusjohtajan, kuoronjohtajan, pastorin ja laulajan tehtäviä hän hoiti aivan elämänsä loppuun asti.

Yksi hengellisen työn sektori on kenties noussut Vesan elämässä hiukan muita tärkeämmäksi: Eestin työ – itse asiassa lähetystyö. Vuonna 1980 Vesan lankomies Jaakko Ryhäsen eestiläiset laulajaystävät vierailivat Väyrysillä. Jo seuraavana vuonna Väyryset ja Ryhäset tekivät vastavierailun Tallinnaan. Tämän vierailun yhteydessä Vesalle järjestyi tilaisuus tavata Eestin baptistiunionin johtaja Ylo Meriloo. Hän teki Vesaan suuren vaikutuksen alusta lähtien. Näin alkoi miesten ystävyys, jolla on ollut pitkäkestoinen vaikutus yhteistyöhön veljeskansojen baptistien välillä.

Yhteistyön hedelmänä Vesa ja Suomen baptistiyhdyskunnan Eestin työn johtaja Lauri Kotkavuori alkoivat painaa Kodin Ystävän kirjapainossa Päikkesekir-nimistä kristillistä lastenlehteä. Sitä painettiin vuodesta 1984 lähtien yhteensä noin 50 000 kappaletta. Painatus Tampereella loppui vasta, kun Vesa ja Lauri hankkivat painokoneen ja kuljettivat sen Tallinnaan kaikkine tykötarpeineen. Hengellisen materiaalin painamisen Tallinnassa vielä kommunistivallan aikana ei pitänyt olla mahdollista. Jumalalle kaikki kuitenkin on mahdollista. Tätä kamppailua ja voittoa byrokratiasta Vesa usein lämpimästi muisteli.

Vesan päivien mitta on nyt täynnä ja hänen virkatoimensa päättyneet. Hänet on kutsuttu kotiin. 

”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.”  2.Tim.4:7