Tammikuun 13. päivä käydyn dialogin aiheena oli kirkkona eläminen korona-aikana ja kristillisen perinteen välittäminen eteenpäin.

Finlands svenska baptistsamfund, Suomen Baptistikirkko ja Suomen evankelisluterilainen kirkko järjestivät yhdeksännen teologisen neuvottelunsa etäkokouksena koronapandemian kiihtymisen vuoksi. Ensimmäinen baptistien ja luterilaisten välinen dialogi käytiin vuonna 1997.

Kristillisen perinteen välittämisen sekä kirkkona korona-aikana elämisen teemoja käsiteltiin dialogissa sekä teologisesta
että käytännöllisestä näkökulmasta neljän alustuksen ja yhteisen keskustelun kautta. Luterilaiset alustajat olivat Laura Kallatsa ja Tomi Karttunen. Ruotsinkielisten baptistien alustuksen piti Sara Högberg ja suomenkielisten Maija Latvala.

Yhteisessä keskustelussa todettiin muun muassa, että kristillisen perinteen välittäminen uusille sukupolville on vaikeutunut moniarvoisessa yhteiskunnassa. Se edellyttää voimien yhdistämistä esimerkiksi ekumeenisessa lapsi-, nuoriso-, koulu- ja perhetyössä. Tärkeintä on uskon, ei tietyn kristillisen perinteen välittäminen. Se, mikä näyttää toimivan uskon välittämisessä perheen
keskellä, näyttäisi toimivan myös seurakuntien kasvatustoiminnassa: uskosta puhuminen, turvallisuus ja läheisyys sekä tunteita ja kokemuksia tarjoavat tilanteet ja rutiinit. On tärkeää myös elää niin kuin opettaa, kuunnella lapsia ja nuoria sekä antaa heille vastuuta.

Dialogin lopuksi todettiin yhteinen halukkuus jatkaa keskusteluja tulevaisuudessakin. Keskustelujen lisäksi tulee etsiä keinoja tukea paikallisekumeeniaa. Seuraavaan dialogiin kokoonnutaan Baptistikirkon kutsumana kolmen vuoden kuluttua. Tuolloin pohditaan, mitä yhteinen
todistus sanoin ja teoin ja voi konkreettisesti merkitä. Teemaa on käsitelty äskettäin roomalaiskatolisen kirkon ja baptistien välisessä kansainvälisessä dialogissa.