Niin pitkä matka kevääseen,
vasta helmikuu, 
eilen tihkusadetta,
nollakeli
sohjoa maassa. 

Kauppamatkalla
askel hidastui
kantamukset painoivat,

olin päivän 
vanhempikin kuin 
edellisenä päivänä.
---
Tänään pieni pakkanen
tuntuu poskissa,
yöllä oli satanut lunta.

Pieni pala sinistä taivasta 
puiden takana,
aurinko paistoi hetken,
lumikiteet kimaltavat,

pysähdyn, totta se on, 
talitiainen laulaa! 

Kevät on päivän 
lähempänä kuin eilen.
---
Tämä on oikea järjestys,
Sinä sen olet niin hyvin tehnyt,
Jumalani, Luojani, Isäni.

Raskaan ja harmaan
päivän jälkeen
toivon ja
ilon hetkien päivä. 

Syksyn jälkeen kevät,
vain talvi välissä.


Tulee se, 
on aina tullut,
kevät 
ja kesä.
---
Kantamukset painavat.
askel hidastuu,
– mitä se haittaa,

ei ole kiirettä,  
ehdin pysähtyä ja kuunnella 
tiaisen viserrystä,
muistaa, että
pimein päivä on jo takana.

Kohta olen kotona,
muutama askel vielä,
jaksan kyllä.

Taakat saan laskea
käsistäni,
syödä ja levätä.  

Olen taas päivän vanhempi
kuin eilen, 
– ei se haittaa,

olen Isän lapsi,
pieni käteni Isän isossa 
kaikkivaltiaassa kädessä. 
 
Hän tukee ja vahvistaa,
kun väsyn,
Hän antaa toivon ja ilon,

Kotia kohti kuljen
muutama askel vielä, 

aurinko paistoi hetken, ja
tiainen lauloi, 
kevät on päivän lähempänä kuin eilen!