Öisellä niityllä  

nuotiotulen hehku 

ja tähdet taivaalla.  

Lampaat lepäävät, 

paimenet torkkuvat,  

sama uuvuttava työ 

päivästä toiseen,  

kylmästä yöstä toiseen. 

—- 

Jumala muistaa väsynyttä, 

työtä tekevää ja raskautettua,  

Hän muistaa, rakastaa luotujaan.  

“Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme” 

— 

Äkkiä yö on valoisa kuin päivä! 

Herran kirkkauden keskeltä 

kuulen taas enkelin sanat: 

– Älkää pelätkö, teille on tämä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra! 

Uupumuksen voittava  

into ja riemastus täyttää 

paimenten sydämen,  

– nyt  Betlehemiin!  

Minäkin juoksen  

heidän kanssaan lapsen luo,  

unohtuvat huoli ja murhe, 

vaiva ja rasitus,. 

jää vain ilo ja ihmetys.  

Jeesus syntyi,  

ihmiseksi, luoksemme, 

pimeään ja kylmään maailmaan, 

avasi tien Isän luokse, 

valoisan tien.  

Hän kulkee edellä – tänä päivänä 

– minunkin Vapahtajani,  

Jeesus, Immanuel, Jumala kanssamme!