Harri Kankare

Leirityön taustaa

Lasten ja nuorten leirityö on ollut seurakuntamme tärkeä työmuoto jo monien vuosikymmenien ajan. Leirillä lapsi on aina V.I.P.-persoona ja arvostamisen kohde. Lasten arvostaminen näkyy hyvin suunnitellussa ja tehdyssä ohjelmassa, itsensä likoon laittavissa ohjaajissa, huolenpidossa sekä koko seurakunnan toimesta tapahtuvassa esirukouksessa.

Leiri onnistuu lapsimyönteisessä seurakunnassa, joka tarkoittaa koko seurakunnan myönteistä ja rohkaisevaa suhtautumista siihen, vaikka ei kaikilla olisi konkreettista mahdollisuutta osallistua sen järjestämiseen. Lapsiin sijoittaminen maksaa itsensä aina takaisin. Lapsissa on seurakunnan tulevaisuus, ja heidän uskonsa Jeesus asetti meille aikuisille esikuvaksi.

Hengellisen ja tärkeimmän perustuksen lisäksi leirin yhtenä tehtävänä on vahvistaa lasten itsetuntoa ja myönteistä kuvaa itsestään. Orjuuden vastustaja Frederick Douglass (1818-1895) osuu asian ytimeen todetessaan: ”On helpompi rakentaa vahvoja lapsia, kuin korjata rikkinäisiä aikuisia.”

Lapsen ”aarrearkku” Yksi lähestymistavoistamme on nimeltään ”aarrearkku”, jonka mukaisesti ajattelemme, että jokaisen ihmisen sisästä löytyy aarre huolimatta siitä millaisessa ”rasiassa” se on. Voidaan sanoa, että pysähtyminen lapsen pintakerrokseen tai muuhun taustaan on este hänen sisimpänsä tuntemiselle eli aarteen löytymiselle. Leirin ytimessä onkin aina lapsen kohtaaminen yksilönä ja hänen aarrearkkunsa avaaminen.

Vaikka lapsi on leirin jakamaton päämäärä, näemme leirien tarkoituksen ja hyödyn laaja-alaisesti. Leiri toimii koko seurakuntaperheen yhteisenä kohtaamispaikkana, jonne on kaikille, myös ulkopuolisille matala kynnys tulla.

Ohjaajan ”elämän pukukoppi” Leiri toimii nuorille ohjaajille ”elämän pukukoppina”, jossa opetellaan ohjaamisen ja ryhmässä toimimisen taitoja, joita voi hyödyntää elämän moninaisissa haasteissa. Lisäksi leirillä kohtaavat kaikki eri-ikäiset sukupolvet. Nauru, ilo ja Pyhän Hengen läsnäolo yhdistävät ja parantavat jokaista.

Parhaimmillaan leiri eheyttää ja vahvistaa koko seurakunnan yhteyttä. Meillä on kehittämistavoitteena viedä leiriä perhekeskeisempään ja eri kerroksia sisältävään suuntaan, jossa voisi olla lasten ohjelman lisäksi esimerkiksi raamattutunteja aikuisille.

Harri Kankare on Kokkolan Baptistiseurakunnan pastori

 

Julia Vettenniemi

Yks Kingi-kesäleiri 2016

Leiri alkoi innostuneella ja rauhallisella ilmapiirillä. Paikalle saapui yli 70 5-13 -vuotiasta lasta. Kokeneet leiriläiset tulivat varmalla otteella ilmoittautumaan ja monet uudet kasvot jännittyneenä kertoivat nimensä. Leirin ohjaajat olivat vieressä ottamassa vastaan leirilapsiaan ja tervehtivät heitä iloisesti. Vanhemmat vähän haikeina yrittivät hyvästellä lapsensa, mutta monet jo juoksentelivat käsi kädessä toisten lasten kanssa, vaikka eivät olisikaan tunteneet toisiaan ennestään.

Oli mahtavaa nähdä lasten into, joka näkyi koko heidän olemuksessaan. Lapset olivat heti toistensa parhaita ystäviä. Siitä lähtien, koko leirin ajan, ilmapiiri oli loistava leiriläisten, ohjaajien ja muun henkilökunnan kanssa. Kiitos Herralle!

Leiripäivien ohjelma sai lapset heti mukaan Leirin ohjelma oli monipuolinen. Haaste on heitetty -aloitus innosti lapsia törmäilypallojen, sumopainin, saippuaradan, jättipalapelin ynnä muiden kautta, ja lapset olivat heti täysillä mukana. Yhteistyötä tehdessään lapset ja isoset oppivat uusia ryhmätyötaitoja, kehittivät muistiaan ja tutustuivat toisiinsa.

Seuraavan päivän Kids’ actionin Farmi puolestaan haastoi mahtavilla eläinpisteillään, joissa ohjaajat, pukeutuneina eri eläinasuihin, johtivat muun muassa lypsykilpailua, possun pesua, hevosenkengän heittoa, kanamunien varastamista, hiiren kiusaamista, kissojen askartelua. Olipa paikalla oikea ponikin. Eläinpukujen teko oli aloitettu jo kevättalvella, josta iso kiitos Tiina-ohjaajallemme.

Viimeisen päivän Inside-out, mielen sopukoissa -olympialaiset räjäyttivät kuitenkin potin – tai ainakin taivaan. Vettä tuli kaatamalla, mutta siitä huolimatta eri tunteet saapuivat hypotalamuksen johtamana paikanpäälle ja niin leirin valtasi ilo, rakkaus, kiukku, inho, pelko ja suru. Meno oli värikästä ja antautunutta.

Raamattutunteja ja ylistystä Leirin ydin löytyi kuitenkin raamattutunneista ja yhteisistä ylistyshetkistä. Lapset oppivat nopeasti sen, miten toimia raamattutunnilla, kuinka pitää kunnioittaa puhujaa, ottaa lakit pois ja muuta sellaista. Leirijohtajamme Harri Kankare sai todella hyvin noin 70 lasta hiljaisiksi, eikä mitään ongelmia tullut.

Kaikkein ihaninta oli se, kun lapset lauloivat täysillä ja sydämen kyllyydestä. Se että unohdettiin hetkeksi media ja puhelimet, ja keskityttiin leikkiin, lauluun ja opetukseen, oli upeaa. Huomioin, ettei missään vaiheessa leirin aikana lasten käsissä näkynyt puhelimia, vaan jokainen nautti meneillään olevasta hetkestä.

Osallistava raamattutunti Yksi raamattutunneistamme oli interaktiivinen, jossa puhuttiin Daavidista ja Goljatista. Interaktiivinen tarkoittaa osallistavaa raamattutuntia, jossa ensin kerrotaan tarina ja sen jälkeen se koetaan yhdessä.

Raamattutunnin alussa jokainen sai harjoitella Goljatin kohtaamista taistelemalla ohjaajaksi pukeutuneen karhun kanssa – aivan kuten Daavid teki. Oli mukava nähdä kuinka pienet lapset saivat siitä rohkeutta ja voittaja-fiiliksen. Itse tarinassa lapset saivat kohdata kolme metrisen Goljatin, ajaa filistealaiset karkuun ja kokea todeksi leirilaulun sanat: Mua ei pelota, mua ei pelota, kanssani on Jumala, mua ei pelota.

Yhtenä leirin ekstrana oli sen aikana tapahtuva lasten räppikoulu. Ohjaajamme Vili Virtanen opetti räpin teon saloja ja esitti meille omia sovituksiaan. Moni lapsista koki juuri tämän laulumuodon omakseen ja innostui siitä senkin takia, että räppi on oiva työkalu evankeliumin jakamiseen.

Hienoa oli myös nähdä se, kuinka täysillä seurakunnan työntekijät olivat mukana leirin eri tehtävissä. Näin myös nuorisotyöntekijämme Janette ja Tuomas. Heikin ja Anjan eri leirihahmot eivät jättäneet ketään kylmiksi.

”Leirinuotio” sisätiloissa Jokaisena iltana oli oma ”leirinuotio” kappelissa. Naurua hersyvän ohjelman lisäksi oli mahtava nähdä kuinka pienet kätöset kohosivat taivaaseen ylistäen Jumalaa ja laulaen suureen ääneen Hänen rakkaudestaan kaikkia kohtaan.

Viimeisen illan ”leirinuotiolla” olivat monien lasten vanhemmat mukana. Tiivis tunnelma kappelissa takasi hienon ja unohtumattoman hetken, jossa lapset lauloivat vanhemmilleen, ja lisäksi näytettiin videokooste koko leirin parhaimmista hetkistä. Päivittäinen videointi onkin tärkeää, koska näin myös vanhemmille välitetään leirin tunnelmia ja sen monipuolista ohjelmaa.

Ihanan tunnelman kuitenkin peitti pieni suru siitä, että leiri oli kovin pian ohi. Yksi pienistä leiriläisistä tokaisikin, ettei halua lähteä leiriltä ja kiukustui hiukan kuullessaan, että leiri loppuu tältä osin jo. Onneksi seuraavana vuonna jatketaan täysillä!

”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta”  (Mark. 10:14).