Katri Liukko

Jutun otsikossa on pätkä Jukka Leppilammen laulusta Majataloja, tietä ja sanoja. Kyseinen viisu kuului Timo Elon järjestämän Paluuikävää -konsertin ohjelmistoon. Vaajakosken seurakunnan lähettiperhe Elot on nimittäin viettänyt nyt vuodenpäivät Suomessa pitkän ulkomaanreissun jälkeen.

Näistä tunnelmista – lähtemisestä ja palaamisesta – syntyi Paluuikävää-konsertti, joka järjestettiin kirkolla sunnuntaina 25.9. Illan aikana Timo puhui ja musisoi yhdessä Jere Valkosen, Jussi Hyvösen, Mikko Ylösen, Tapani Vaahervaaran ja Tiina Kemiläisen kanssa.

sa.

Näin Timo itse kertoo tilanteestaan:

— Takana on useita vuosia reissuelämää. Matkan varrelle on jäänyt tärkeitä ihmisiä ja muistoja ympäri maailmaa. Tuntuu, että matkan varrelle jääneet sydämen palaset oireilevat. Ikävöivät. Niinpä niin sanottuun kotiin – tai ainakin kotimaahan – paluusta huolimatta potee ikävää. Välillä kaihertaa kovastikin, välillä lämpimiä muistoja ja kipeitä kyyneleitä nostattaen. Sellaista se on, paluuikävä. Tänä iltana haluan laulaa sitä pois. Tai ainakin tuoda sen näkyväksi ja kuuluvaksi yhdessä ystävieni kanssa.

Monen meistä on varmasti vaikea samaistua tai edes kuvitella, miltä tuntuu, kun pitäisi kotoutua takaisin kotiin, joka ei välttämättä enää tunnu siltä ainoalta kodilta. Illan aikana Timo bändeineen välitti kuulijoille niitä tunteita, mitä kaipaus moneen paikkaan samanaikaisesti herättää.

Musiikki tunteiden kanavana

Konsertin jälkeen on kuitenkin helppo todeta, että onneksi meille on annettu musiikki. Se (muiden taidemuotojen ohella) on oiva keino kanavoida mielestä ulos sellaiset tunteet, joihin on muutoin vaikea ylettää. Laulujen avulla Elon perhekin sai toivottavasti helpottaa ja jakaa omaa ikäväänsä. Ja me muut saimme nauttia erittäin hyvästä musiikista!

Konsertissa oli myös väliaika, jolloin tarjolla oli pientä purtavaa. Samalla kerättiin vapaaehtoinen maksu, joka meni Elojen ystäväperheiden hyväksi. Näiden perheiden isät on vangittu hengellisen työnsä vuoksi.