Kuuma aihe. Euroopan heikko kohta. On satuttavaa ja pelottavaa kuulla uutisia. Taistelut, sota, murhenäytelmät ja katastrofit saavat meidät hermostumaan. Niistä kuulemme ja luemme koko ajan maailman uutiskanavien kautta. Anna Doroshenko, Ukrainan naistenosaston uusi puheenjohtaja yhdessä heidän johtotiiminsä kanssa, teki rohkean päätöksen järjestää Ukrainassa naistenkonferenssi. Sen teemana oli Psalmi 45:14-16. ”Ylen ihana on kuninkaan tytär sisäkammiossa, kultakudosta on hänen pukunsa.” Aiheessa keskityttiin uskovien naisten sisäiseen kauneuteen. Naisia oli iso joukko koolla Ukrainan kaikista osista (yhteensä 450) paitsi ei niistä rankimmista paikoista kuten Donetski ja Luhanski. Joukossa oli jopa yksi nainen Krimiltä. Katselin hänen kasvojaan löytääkseni murheen ja katkeruuden merkkejä, mutta näinkin niiden sijaan toivoa, uskoa ja rakkautta. Hän kertoi, että elämä on hyvin vaikeaa, ettei hän ole saanut eläkettään viime syyskuun jälkeen, mutta hän, kuten muutkin, ovat oppineet miten elää, ovat oppineet rukoilemaan. Ja he ovat kokeneet, että Herra on pitänyt huolen näiden vaikeiden kuukausien aikana. Hän kertoi meille: ”Herra on sallinut tämän tapahtua. Mutta me näemme hänen läsnäolonsa kaikkialla ympärillämme.” Paikalla oli myös eräs nainen aivan lähiympäristöstä. Hän kertoi naisten työstä haavoittuneiden sotilaiden parissa. Minulle tarjoutui myös tilaisuus keskustella joidenkin nuorten miesten kanssa, jotka kertoivat samankaltaisista asioista, työstään sotilaiden parissa. He kuuntelevat avoimin sydämin Jumalan sanaa, ottavat vastaan Uuden testamentin voidakseen puolestaan auttaa muita niin paljon kuin mahdollista. Nämä nuoret miehet kyselevät sotilaiden tarpeita ja vievät niitä heille seuraavalla kerralla. Kävely Kiovan keskusaukion läpi on järkyttävä kokemus, niin sen koin itse. Yhä edelleen se on täynnä kukkia ja kynttilöitä ja kylttejä, jotka kertovat ensimmäisistä laukauksista, jotka sen aikainen hallitus ampui. Tuolloin lähinnä opiskelijat ja nuoret protestoivat hiljaa, ilman aseita. Monet heistä kuolivat. Yksi nuorista miehistä sanoi sen, mitä muutkin kokivat: tuo tapahtuma herätti heidät. He alkoivat rukoilla maansa ja ympärillään olevien ihmisten puolesta. He suorittivat käytännöllisen teologian uudelleenarvioinnin: mitä uskonelämä oikeasti on, mikä lähimmäisenrakkaus merkitsee ja miten voi jakaa elävän Jumalan rakkautta. Baptistinuorina he eivät osallistuneet taisteluihin. Mutta, nuoria ihmisiä kun ovat, heidän päänsä päällä leijuu uhka kutsunnoista. Nyt he yrittävät keskittyä palvelutehtäväänsä parhaalla mahdollisella tavalla, ulottaa käsityksen omista lähimmäisistään laajemmalle oli sitten kyse sotilaista tai pakolaisista tai kenestä muusta tahansa. Kirkossa seurakunta toistaa ääneen ja innokkaasti seisaalleen noussen kolmeen kertaan: ”Kristus on noussut kuolleista! Hän on totisesti noussut!” He laulavat rukouslaulun Ukrainan puolesta. On todella liikuttavaa kuunnella sitä ja yhtyä lauluun heidän kanssansa tällaisena aikana. Toivo, usko ja luottamus Kristuksen ylösnousemukseen – näillä sanoilla vedän yhteen sen, mitä koin noiden päivien aikana. Epätoivon sijaan toivo, pelon sijaan ilo, katkeruuden sijaan teot. Uutisissa ei näistä kerrota, mutta meidän on tarpeen tietää se ja noudattaa veljiemme ja sisartemme esimerkkiä, seurata heidän luottamustaan ylösnousseen Herramme, Jeesuksen Kristuksen läsnäolossa ja voimassa. Aniko Ujvari Euroopan baptistinaisten puheenjohtaja