Kristinuskon historiaan kuuluu, että vanhoja käsityksiä on riisuttu, kun Raamatusta on opittu lisää. Tällöin uusi käsitys onkin raamatullisempi kuin vanha.
Kansankirkon teologisen itseymmärryksen ristiriitaisuudelle on ehkä helppo hymyillä, mutta suomalainen vapaakristillisyys ei sekään saa täysin puhtaita papereita. Yksi esimerkki tästä on seurakunnan käsite.
Paavali kuvaa seurakuntaa Kristuksen ruumiina, jossa jokaista jäsentä tarvitaan, jossa jokaisella jäsenellä on paikkansa, merkityksensä ja arvonsa. Paavali toteaa kristityt myös Jumalan rakennukseksi.
Kirkollistuminen on perinteisesti tarkoittanut kielenkäytössämme korostettua pappisvaltaa ja samalla liberalisoitumista, maallistumista ja etääntymistä evankeliumista. Olemmeko siis maallistumisen tiellä itsekin, nimettyämme liikkeemme Baptistikirkoksi?